STOP THE PRESS!

No Man’s Sky

No Man's SkyTekijä: Hello Games
Julkaisija: Hello Games
Arvio: 3,5/5

Kun No Man’s Sky esiteltiin E3-messuilla aikanaan, se aiheutti kohahduksen kauniilla elämää vilisevillä viidakkoplaneetoillaan, avaruusseikkailuilla, taisteluilla, uusien planeettojen tutkimisella ja käytännössä loputtomalla sisällöllään. Jo silloin kerrottiin, että kaikkien pelin planeetoiden läpikäymiseen kuluisi miljoonia vuosia ja kun maisemat olivat suoraan 80- ja 90-lukujen scifikirjojen kansista, oli peliyleisö myyty. Toki heräsi myös skepsismiä siitä, miten näin valtava peli saadaan toteutettua.

Pitkään saatiin odottaa myös sitä, että tekijät lopulta edes vähän vihjasivat sitä, mitä pelissä oikein lopulta tehdään ja lopulta ne neljä peruspilaria olivat tutkiminen, kaupankäynti, taisteleminen ja selviytyminen. Kun peli pienen viivästyksen jälkeen julkaistiin, syntyi internetmyrsky, jonka kaltaista ei ole nähty sitten Peter Molyneuxin leväperäisten megalupausten. Ehkä parhaiten asiaa selkeyttää se, miten oma pelikokemukseni eteni:

Ensimmäiset viisi tuntia: Vau! Olen tuntemattomalla planeetalla, mikä tuo eläin on! Vau! Mikä tuo kivi on! Vau! Mikä tuo rakennus on? Vau. Nyt äkkiä jostain lisää materiaalia, jolla pukuun saa happea, Jee. Nyt äkkiä jostain lisää materiaalia, jolla saa aluksen korjattua ja polttoainetta. Juhuu. Onpas komeita maisemia ja tutkittavaa riittää. Jaha, loppuu varastotila. Mitäs nyt, opin avaruusolentojen kieltä? Vau! Nyt tapasinkin yhden. Nyt sain aluksen varusteltua seuraavaan tähtijärjestelmään matkustamisen. Olen avaruuspioneeri!

Noin 20 tunnin kohdilla: Jaaha, taas saman näköinen planeetta. Jaaha, taas loppui varastotila aluksesta ja puvusta. Jaaha, taas pitää etsiä noita alkuaineita ja sitten taas hohhoijaa avaruusasema, että voi käydä vähän kauppaa. Noh, ehkä minä voisin vielä paremman aluksen hankkia, tai no, katsotaan jos seuraava planeetalla olisi vielä jotain mielenkiintoista. No vau, ihan kivan näköinen mesta… jaaha, ihan samat rakennukset taas ja ilmakehässäkin sen verran säteilyä, ettei täällä kauan puvulla selviä. Noh, katson vielä seuraavan tähtijärjestelmän.

Viisi tuntia myöhemmin: Ihan kuin olisi tehtaalla töissä, samaa rutiinia tunnista toiseen. Missä on se vehreä, dinosauruksia täynnä oleva planeetta? Pitäisikö sen Atlas-jumalan polkua seurata? No, otan kuitenkin tuosta mäestä vielä ruutukuvan, on se kuitenkin sen verran kivan näköinen.

Parhaimmillaan No Man’s Sky tarjoaa siis kouriintuntuvan oikeita elämyksiä löytöretkeilystä, selviämisestä ja seikkailusta. Mitä kauemmin sitä pelaa, sitä nopeammin käy kuitenkin selväksi pelin rajoitukset sisällön ja tekemisen suhteen – mutta eikös nykypelille ole 15-20 tuntia mielekästä tekemistä ihan kova saavutus? Olisihan se, mutta suhteessa siihen, mitä lupailtiin, jäi monelle hyvinkin karvas maku suuhun. Minä olin kohtuullisen tyytyväinen niihin ensimmäiseen 15 tuntiini ja ehkäpä käyn vielä puolen vuoden päästä katsomassa, ovatko tekijöiden lupaamat päivitykset muuttaneet No Man’s Skytä monipuolisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi jatkossakin.

Aulis Stellan for smackthejack

Kuva © Hello Games 2016