STOP THE PRESS!

Erakossa – Nollauspäivä

Erakossa - NollauspäiväTuotanto: Niko Ailamo
1. Paskanjauhannan suomenmestari 2. Tää on nähty 3. Hylky 4. Se jonka mä päästin karkuun 5. O.D.F.T.W. 6. Undercover lover 7. Tartu retkeen (Carpe Tiehen) 8. Nollaus 9. Löysään hirteen 10. Mun aika menee
Arvio: 4/5

Rockpoppunkräppäri Niko Ailamo on yhden miehen yhtye Erakossa, joka herätti maanlaajuista huomiota singleillään Löysään hirteen ja Raikasta pari vuotta sitten. Sitten jotain tapahtui. Se jokin oli miehen omien sanojen mukaan lylyn ja kalhun kulkeutuminen ristiin kera Sonyn. Miehen omaehtoista ääntä yritettiin rajata, laittaa hänet biisileirille ja ottaa konsultaatiota laulunkirjoittamisavun muodossa muilta tekijöiltä. Tämä ei Ailamolle sopinut ja seurasi hiljaisuus. Se on nyt päättynyt omakustanne-debyyttipitkäsoittoon. Sen perusteella tuntuu, että Erakossa:n (miten tämä pitäisi taivutettaman?) ratkaisu oli oikea.

Jos mennään ensimmäisenä asioihin, jotka päällimmäisenä saattavat alkaa kyrsiä, niin on aloitettava Ailamon vokaalitulkinnasta. Se on todella omaperäinen ja jo ensi kertaa Löysään hirteen- kappaleen kuullessani se herätti ärtymyksensekaista huomiota radioaallon geneerisessä musiikkitulvassa. Tajusin jo tuolloin, että tuo ääntely saattaa pitkässä juoksussa alkaa jotakuta ottaa päähän suuremmassakin määrin. No, eipä se oikeastaan kuitenkaan ala. On hienoa, että muusikolla on oma ääni – ja Ailamolla on monessakin suhteessa. Ja otetaan nyt se toinenkin potuttava seikka – miksi se paras kappale Raikasta on jätetty levyltä poies? Siksikö, kun joku YleX:n hipsteri jossain ohjelmassa nyrpisteli sille? Sitä suuremmalla syyllä sen olisi pitänyt olla mukana.

Juuri muuta moitittavaa ei levyltä löydy. Toki taustat ovat ajoittain vähän tasoa ’kolmen markan’ mutta se on vain kerrassaan piristävää viimeiseen saakka fiilattujen, kliinisten nykypoppitekeleiden joukossa. Erakossa:ssa (apua, oikeasti!) on raikasta tekemisen riemua ja oikeanlaista säröä ja rosoa. Välillä en yhtään tajua mitä Ailamo yrittää sanoa vai yrittääkö mitään mutta ei haittaa, olen ylpeästi tyhmä. Lyriikoissa sinänsä on muoto ihan kohdillaan ja vaikkeivat sävellykselliset ansiot nyt ihan Mozartia ole, tulee levystä jollain perverssillä tavalla hyvä mieli.

Biisit, jotka ovat siis kokonaan Ailamon pusaamia, pursuavat kaikenlaista hauskaa kikkailua, samalla kertaa ollaan simppelin suoraviivaisia ja ketkun kikkailevia. Olisikin hauska nähdä, miten tämä toimii livenä, jossa Ailamon tueksi kuulemma tulee neljä muuta soittajaa. Muu olisikin vähän outoa. Erakossa on siis siinä suhteessa jonkinlainen punkin Pariisin Kevät. Levyllä on toki pari vierailijaa, TikTakista muistettava ihana Emppu ja Negatiiviset Nuoret solahtavat joukkoon niin vaivattomasti, että vaikea kuvitella ketkä olisivat parempia fiittaajia Erakossa:n debyytille, jos vierasääniä kaivataan. Ja kaivataanhan niitä.

Erakossa onnistuu varmasti löytämään tällä levyllä uutta yleisöä, sellaista jolle ei ukkelin tuotanto ole radiokanavilta tarttunut aisteihin. Ja se on oikein. Levystä huokuu tekemisen meininki, sopivassa suhteessa keskisormea, sydämellisyyttä ja nuoruuden energiaa. Olkoonkin, että Ailamo on jo 33-vuotias…

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Erakossa, 2016