STOP THE PRESS!

XCOM 2

Xcom 2Tekijä: Firaxis Games
Julkaisija: 2K

Arvio: 3,5/5

Alienit ovat tulleet, vallanneet maan ja orjuuttaneet ihmiskunnan. Pieni vastarintaliike kuitenkin pyristelee vastaan, ja pelaajan onkin tartuttava sen johtoon ja yritettävä voittaa kavalien alieneiden valloitusyritys. Tehtävä ei ole helppo. Ei todellakaan. Aikaisempia XCOM pelejä en ole pelannut, joten näkemykseni peliin on neitseellinen ja freesi. Heti aluksi täytyy sanoa, että on hienoa, kun saa pelata peliä, jossa voi rauhassa miettiä ja harkita miten edetä. Vaikka tehtävää onkin paljon, puuhastelu on miellyttävää.

Peli jakaantuu oikeastaan kahteen erilliseen osaan. Toisaalta pelissä kerätään raaka-aineita ja hyödykkeitä. Näistä sitten muokataan erilaisia resursseja erinäisiin käyttötarkoituksiin. Raha ja raaka-aineet ovat koko ajan kiven alla, sillä koko ajan pitäisi rakentaa parempia aseita, tukea alien-tutkimusta, verkottautua muiden vastarintaliikkeiden solujen kanssa, luoda radioverkostoa niiden välille ja lisäksi taistella, suorittaa tehtäviä ja siinä sivussa vielä parannella omia hyökkäysjoukkoja. Eli tehtävää todellakin riittää – ehkä jopa liiaksi asti. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä varmemmin pelaaja tajuaa, ettei kaikkea ole todellakaan mahdollista toteuttaa.

Toinen puoli pelistä koostuu oman pikku taistelutiimin tehtävistä, joita on monenlaisia. Välillä pelastetaan vankeja, välillä tuhotaan vain vihollisia tai niiden koneita ja niin edelleen. Ensimmäisiin tehtäviin on mahdollista saada neljä erityyppistä taistelijaa mukaansa ja heillä kaikilla on hieman erilaiset kyvyt. Yksi on hyvä lähitaistelussa, toinen käyttää järeämpiä aseita jne. Strategia ja taktiikka ovat taisteluissa avainsanat. Omalla vuorollaan pelaaja liikuttelee omia taistelijoitaan taistelutantereella, voiden suorittaa yleensä kaksi tehtävää: liikkua ja sen jälkeen ampua, avata oven, hakkeroida tietokoneen tai vaikka ladata aseensa. Pelaajan tehtyä siirtonsa pahat muukalaiset tekevät omat kinkkiset siirtonsa. Ruumiitahan siitä tulee puolin sun toisin ja lisäksi alieneilla on muutama ässä hihassaan. Helpolta näyttävä tehtävä esimerkiksi saa ihan uuden käänteen, kun pelastettava vanki muuttuukin yhtäkkiä pelaajan silmien edessä jättimäiseksi alienmutaatioksi.

Omia taistelijoita ei saisi missään nimessä menettää, varsinkin jos heitä on ehtinyt jo buustata – kuolleet kun eivät tässä pelissä herää henkiin. Toki uusia alokkaita on aina tulossa tilalle, mutta se ei ole ihan sama asia, kuin jo parhaaksi ja mieluisammaksi taistelijaksi nostattamasi lempihahmo. Lisäksi pelaajan on oltava koko ajan skarppina ja seurattava, mitä alienit puuhailevat. Peli nimittäin päättyy, jos ökkömönkiäiset pääsevät niskan päälle. Se jos jokin on turhauttavaa, kun pelatessa jo ties monetta tuntia tajuaa kesken kaiken, että ei ole mitään mahdollisuutta voittaa.

XCOM 2 ei missään nimessä ole helppo ja se on myös välillä pirun turhauttava. Lisäksi pelin latausajat ovat yllättävän pitkät ja bugejakin tuntuu riittävän. Kunhan näihin saataisiin parannusta, peli ansaitsisi enemmänkin tähtiä. Grafiikka on kaunista ja musiikki sekä ääninäyttely toimivaa. Pelin yleistunnelma on ihanan painostava ja se tarjoaa tiukkaa haastetta sekä epätoivoa syysiltoihin.

Gekko Paavilainen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by 2K, 2016

Smackthejack toivottaa lukijoilleen erinomaista juhannusta! Palaamme asiaan taas 26.6.