STOP THE PRESS!

Haastattelussa: Jeff Goldblum

On kulunut 20 vuotta ensimmäisestä Independence Day -elokuvasta. Olet ystäviä Rolandin kanssa, pidittekö yhteyttä jatko-osista tai pitivätkö he sinua ajan tasalla elokuvan vaiheista?

Roland ja Dean Devlin (tuottaja) ovat mahtavia tyyppejä ja olemme pysyneet ystävinä. Muutama vuosi sitten, ehkä kolmisen, he soittivat minulle ja sanoivat, “Hei, käydään lounaalla, haluamme kertoa, mitä meillä on kehitteillä ja uskomme sen olevan kiinnostavaa.” Joten kävimme lounaalla ja he kuvailivat elokuvan minulle ja se oli siinä! Olin erittäin innoissani.

Uskoitko ikinä tekeväsi jatkoa tuolle menestyselokuvalle?

En oikeastaan. En oikeastaan edes ajatellut asiaa. Halusin kyllä työskennellä Rolandin ja Deanin kanssa jälleen, sillä meillä oli hauskaa ensimmäistä osaa tehdessä. Judd Hirschin kanssa on upeaa työskennellä ja Bill Pullmanin… kaikkien kanssa. Mutta ei, en ajatellut asiaa sen koommin, kunnes he soittivat ja sittenkin oli vielä muutama mutka matkassa. Siinä vaiheessa vain toivoin, että se toteutuisi siten, kuin he sen minulle kuvailivat – ja taivaan kiitos, tässä me nyt olemme.

Roland ja Dean loivat David Levinsonin hahmon, mutta sinulla on aina oma sanottavasi hahmoihisi. Antoivatko he sinulle ohjeistusta Davidin suhteen?

Kyllä vain! Roland, niin loistava elokuvantekijä kuin onkin, on myös hyvä opettaja. Olin innoissani oppiessani lisää tästä hahmosta ja siitä, mitä Roland halusi, kuinka hän näki asian, mutta myös näyttelemisestä ja elokuvan tekemisestä yleensäkin. Roland oli todella hauska ja leikkisä  – ja vaikkakin hirmuisen valmistautunut, hänen spontaaniutensa oli tarttuvaa. Hän oli antelias ja toivotti kaikkien panokset tervetulleiksi. Minulla oli monta miellyttävää, intensiivistä ja perusteellista sessiota kirjoittajien Nick Wright ja James A. Woodsin kanssa, jotka molemmat myös esiintyvät elokuvassa. He olivat pysyneet tiiminä tuotannon viime vaiheissa, olivat joka päivä kuvauspaikalla ja sen lisäksi, että ovat hauskoja kavereita, he olivat minulle herkullinen yhteistyön lähde. Kävimme läpi jokaisen rivin ja sivun käsikirjoituksesta ja he auttoivat minua ymmärtämään, mitä tapahtuu ja kuinka kehittää hahmoa edelleen.

David on muuttunut vuosien saatossa. Onko hän edelleen hieman vastentahtoinen sankari, vaikka hän on Earth Space Defencen johtaja?

Hän on äärimmäisen tunnollinen ja on ottanut haastavan työnsä vakavasti ja uppoutunut siihen. Osa siitä on palkitsevaa, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen; ihmiskunta on vihdoinkin samalla sivulla, osapuilleen. Kaikki se edistys, teknologinen, muukalaisten laitteista lainattua, on hänestä luultavasti mielenkiintoista ratkaistaessa ympäristön ongelmia ja uudelleenrakentamisessa, missä olemme olleetkin tehokkaita. Vaikkakin, näiden 20 vuoden aikana, käymme yhä läpi yli kolmen miljardin ihmisen menetystä, jokainen on menettänyt läheisiään.

Mutta vastustusta on myös ollut ja luulen ettei hahmoni koe parhaaksi johtaa asevarustelua. Sitä hänen on kuitenkin tehtävä ja hän ottaa planeetan ja sen asukkaiden suojelun vakavasti. Koska hänen on täytynyt kohdata väkivaltaa, tai ainakin sen uhkaa, ja hänen on täytynyt prosessoida se tosiasia, että se on eettisesti ja moraalisesti tarpeen joissakin tilanteissa. Ja tietenkin arvioida sitä mullistavaa tietoa vuodelta 1996, ettemme olekaan yksin ja kaikki ne tästä seuraavat kysymykset ovat mielenkiintoisia. Joitakin niistä tutkitaankin elokuvassa.

Oliko tämän elokuvan tekeminen kokemuksena erilainen kuin alkuperäisen vuonna 1996?

Mikäli nyt oikein muistan, niin ei kovinkaan erilaista. Roland on ainutlaatuisen lahjakas, uniikki persoonallisuus ja hänellä on uniikki tapa tehdä elokuvia ja se tuntui tutulta. Hän on kasvanut, kuten tiedämme ja teknologia on kasvanut ja koko tämä elokuva on kasvanut. Kokonaiset lavasteet olivat massiivisia ja vaikuttavia ja loistavia ja kauniita ja sitten tietokoneella tehtävät efektit, mitä he näyttivät suunnitelmissa ja esi-tuotannossa, se oli jotain erilaista. Mutta se oli pohjimmiltaan paluuta yhteen Judd Hirschin ja Bill Pullmanin, sekä uusien tulokkaiden kuten Charlotte Gainsbourgin ja Liam Hemsworthin kanssa. Rolandin ohjauksessa se kaikki tuntui samalta ja hauskalta.

Uusista kasvoista puheen ollen, minkälaista oli työskennellä heidän kanssaan, jotka olivat periaatteessa ensimmäisen elokuvan faneja?

Yhä enemmän kohtaan ihmisiä, joko kuvauspaikoilla tai vaikka vain kadulla, jotka sanovat, “voi jumpe, olit osa minun nuoruuttani,” tai “äitini nuoruutta…” En ole siis tottumaton tähän. Mutta tässä suhteessa Liam, jonka kanssa minulla oli paljonkin tekemistä, ei olisi voinut olla ilahduttavampi. En tiedä tarkalleen kuinka paljon hän tietää minun töistäni! (naurua) Emme juurikaan puhuneet siitä, sillä meillä oli hauskaa olla tekemässä sitä mitä me teimme, ja olin nähnyt kaikki Nälkäpeli-elokuvat ja kiinnostunut hänen työstään ja oppimaan häneltä. Hän on vaistonvarainen ja ihailtava näyttelijä.

Olet yhdessä jälleen Judd Hirschin kanssa, joka näyttelee Davidin isää Juliusta. Onko teillä kuvauspaikalla tietty isä/poika -suhde?

Kyllä! Meillä on! Hän niin uskomaton näyttelijä, olen aina ihaillut häntä aina Tavallisia ihmisiä -elokuvasta asti. Hän on siis perheenjäsen tässä ammatissa ja häntä kohtaan olen itse hieman nörtti, sillä olen kiinnostunut siitä, kuinka muut tekevät työtään ja joku näinkin mestarillinen kuin hän – olin riemuissani saadessani viettää aikaa ja näytellä hänen kanssaan, sekä kysyä kaikenlaisia kysymyksiä. Ja koska hän on niin loistava näyttelijä, on todella helppoa kuvitella, että olemme oikeasti isä ja poika ja me asetuimme sen tyyppiseen suhteeseen. Meillä oli todella hauskaa, paljon nauramista, itkua ja nauramista – molempia.

Onko Davidin ja tämän isän suhde jännittynyt vuosien saatossa, johtuen Juliuksen kirjasta, jossa hän kertoo pelastaneensa maailman? Vai ovatko he yhä läheisiä?

He ovat ok. Tunnemme syvästi toisiamme kohtaan. Mutta koska maailma on muuttunut ja minun toimenkuvani on muuttunut, en asu enää hänen luonaan, en ole enää New Yorkissa, matkaan ympäri maailmaa vaativissa velvollisuuksissa. Elokuvassa taidetaan mainita ja meidän mielikuvituksissamme sekä taustatarinassa kuluneilta vuosilta, että asiat ovat muuttuneet ja emme vietä enää aikaa päivittäin yhdessä, mutta välitämme yhä paljon toisistamme. Mutta luulenpa, että Julius haluaa lypsää kaiken irti siitä tapahtumasta ensimmäisestä elokuvasta, kun sain idean ollessani juovuksissa ja aivan maassa noina muutamana päivänä, jolloin olen lattialla ja hän sanoo “nouse ylös, saat vielä jonkun taudin…” ja vastaan, “hetkinen…!” Ja hän tietää antaneensa minulle idean ja se auttoi lopulta voittoon, joten totta kai, ilman häntä sota olisi hävitty!

Tulit isäksi ensimmäistä kertaa viime vuonna. Muuttaako se näkemystäsi elokuvasta ja sen yhteyden ja inhimillisyyden teemoista?

Kuten odotettua ja varoitettua, kaikki muuttuu hieman. Toistaiseksi, mitä ihanimmalla tavalla, se on ollut miellyttävää ja luonnollista. Miettiessäni tätä elokuvaa, tulee mietittyä sen aiheita ja sitä, onko ihmisillä hauskaa sitä katsoessaan popkornia mussuttaen, mutta myös sitä, öytyykö siitä ravitsevia ja terveellisiä murusia, joilla voisi olla positiivisia vaikutuksia heihin. Sitten alan ajatella, että talo pitäisi varmistaa vauvaa varten ja se on melkein kuin sitä, mitä David on tehnyt viimeiset 20 vuotta; hän on varmistellut planeettaa! Osa siitä hommasta on yrittää kuvitella kaikki mahdolliset katastrofit, mitä voi vain sattua. Ja poikani Charlien kohdalla ajattelen, “hän voi lyödä päänsä tähän tai tukehtua tuohon…” tai kuten sinulle sanotaan, et edes ajattele sellaisia asioita, kuten kuinka hän voisi pudota vessanpönttöön, se vain täytyy kiinnittää kunnolla. Puhumattakaan töpseleistä! Joten David Levinson tekee periaattessa samaa, mutta hyvin erilaisella, isommalla skaalalla… Millä tavalla voimme tehdä tästä planeetasta muukalaisilta turvallisen? Hänen täytyy miettiä kaikenlaisia uhkakuvia ja estää ne.

Ja me olemme kuin lapsia muukalaisiin verrattuna…

No, emme pysty matkaamaan kuten he. Mitään isommin pilaamatta, he matkustavat käyttäen madonreikiä. Ja he tietävät asian tai kaksi enemmän. He ovat edistyneitä sotilaallisesti, mutta jollain tapaa myös kuvastavat meidän pikkumaisia älyttömyyksiämme. Elämän piittaamattomuutta, jollain alhaisella ja rumalla tavalla, siitä voimme oppia jotain. Sekä piittaamattomuus elävän planeetan kauneutta kohtaan ja harhainen tarve riistää resurssit planeetan kustannuksella. Meillä on itsestämme johtuvia ympäristöongelmia ja meidän itsetuhoinen taipumuksemme täytyy jotenkin selvittää, tai esirippu laskeutuu.

Onko mitään muuta, mitä uusi elokuva valottaa?

Kyllä, olemme kaikki samassa veneessä; planeetta on hauras ja ihmiset ovat kaikki yhtä suurta perhettä ja se, ettei tee kaikkeaan sen eteen, on typerää ja tarpeetonta.