STOP THE PRESS!

Viita 1949

Kuvassa etualalla Tommi Raitolehto. Kuva: Kari Sunnari

Kuvassa etualalla Tommi Raitolehto. Kuva: Kari Sunnari

Esitys: Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämö ke 9.11.2016
Käsikirjoitus: Heikki Salo

Laulujen sanoitukset: Heikki Salo, Lauri Viita
Ohjaus: Sirkku Peltola
Musiikin sävellys ja johto: Eeva Kontu
Musiikin sovitus: Eeva Kontu, Joonas Mikkilä, Mikko Renfors
Koreografi: Virve Varjos
Lavastus: Hannu Lindholm
Pukusuunnittelu: Jaana Aro
Valo- ja videosuunnittelu: Eero Auvinen
Äänisuunnittelu: Kalle Nytorp
Orkesterissa: Eeva Kontu, Teemu Broman, Kalle Alatalo, Harri Topi, Jani Auvinen
Näyttelijät: Tommi Raitolehto, Suvi-Sini Peltola, Jari Ahola, Petra Ahola, Petra Karjalainen, Jyrki Mänttäri, Juha-Matti Koskela, Eriikka Välilahde, Santeri Mäntylä, Jari Leppänen, Mika Honkanen, Laura Hänninen
Arvio: 4/5

Viidan esikoisteos Betonimylläri on ollut melkoinen menestys. Kirvesmiehestä kirjailijaksi siirtyneen kolmikymppisen tamperelaismiehen tie on vienyt menestyksen myötä pääkaupunkiseudun pyörteisiin. Siellä hän on päässyt maistamaan paikallista taiteilijaelämää ja kohdannut nuoren runoilijanaisen Aili Meriluodon. Menestyksen paineet ovat luonnollisesti kovat, eikä kustantaja ole kovinkaan vakuuttunut miehen saturunoelma Kukunorista. Viinaan sortuva ja mielenterveydellistä ongelmista kärsivä taiteilija uhkaa lopettaa lupaavasti alkaneen kirjailijan uransa ja palata takaisin kotiin Pispalaan entisen vaimonsa Kertun luokse. Samalla palaavat menneisyyden muistot mieleen monin eri tavoin.

On myönnettävä, etten koskaan ole ollut mikään Viita-fani, enkä ole näin ollen ollut kovinkaan kiinnostunut miehen tarinasta. Tosin edellinen kosketuspintani miehen tarinaan on noin kymmenen vuoden takaa, kun valkokankaille saapui Heikki Kujanpään ohjaama Putoilevia enkeleitä, joka perustui Q-teatterin samannimiseen näytelmään.  Siinä käsiteltiin Viidan ja Meriluodon myrskyisää avioliittoa. Heikki Salo on ottanut omassa näytelmässään aivan toisenlaisen lähtökohdan, mutta kiehtovan sellaisen. Se vie syvälle taiteilijan sielunmaisemaan ja sen todelliseen kriisipisteeseen, jossa hän kamppailee oman helvettinsä kanssa, samalla avaten myös menneisyyden kipeät haavat. Tämä ei ole tavanomainen vakavahenkinen elämänkerrallinen näytelmä, vaan se on toteutettu sadunomaisella tavalla hyödyntäen paljon hauskoja mielikuvituksellisia elementtejä, kuten tarinaa Lindströmin pihveistä tai koko näytelmän ajan kirjailijan mielentilaa mukaillen liikkuvia Kukunoria ja Kalaharia. Lisäksi Eeva Kontun upeat sävelet Viidan ja Salon sanoituksiin lisäävät mukaan oman pikantin lisänsä, luoden musikaalimaisen tunnelman. Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia. Tommi Raitolehto tekee hyvin koskettavan roolisuorituksen jäyhänä, rehtinä, mutta lopulta hyvin särkyvänä miehenä. Hänen vastapainoaan erinomaisesti esittävä Suvi-Sini Peltola on sopivan tunteikas, tahdikas ja saa katsojan todella tuntemaan, että hänen esittämänsä Kerttu yhä hiljaisesti rakastaa ex-miestään. Sirkku Peltolan ohjauksessa Laurin ja Kertun tarina on saanut tunteikkaan viimeisen silauksen, joka tuntuu katsojan sydämessä vielä pitkään esityksen jälkeen.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net