STOP THE PRESS!

Isäni Toni Erdmann (Toni Erdmann)

Isäni Toni ErdmannOhjaus ja käsikirjoitus: Maren Ade
Tuotanto: Maren Ade, Jonas Dornbach, Janine Jackowski, Michael Merkt

Näyttelijät: Peter Simonischek, Sandra Hüller, Michael Wittenborn, Thomas Loibl, Trystan Pütter, Hadewych Minis, Lucy Russell, Ingrid Bisu, Vlad Ivanov, Victoria Cocias
Arvio: 4,5/5

Bukarestissa tärkeässä projektissa työskentelevä Ines (Sandra Hüller) on sekä työ- että yksityiselämässään hyvin kurinalainen ihminen. Hänen omalaatuinen, musiikinopettajan virasta eläkkeelle jäänyt isänsä Winfried (Peter Simonischek) on koiran kuoltua jäänyt yksin. Siksi hän päättää lähteä tapaamaan tytärtään, jonka kanssa he ovat vieraantuneet. Ines ei ole innoissaan isänsä yllätysvierailusta, kun projektin tärkeä osuus on parhaillaan meneillään. Winfried taas ei ole ilahtunut tyttärensä nykytilasta. Hänen mielestään tämä ei osaa nauttia elämästä ja työkin on pelkkää puurtamista, josta ei ryppyotsaisuudella tule yhtään mitään. Ines kehottaa isää palaamaan kotiin, mutta isän huoli on sen verran kova, että hänen alter egonsa Toni Erdmann saapuu paikalle. Tämä huonosti käyttäytyvä, hieman rähjäytyneesti pukeutuva ja mauttomaan perukkiin pukeutunut tyyppi pistää hommat ranttaliksi. Winfried ei välttämättä uskaltanut sanoa suoraan asioita tyttärelleen, mutta Toni haistattaa viulut kaikenlaiselle väkinäisyydelle.

Maren Aden käsikirjoittama ja ohjaama elokuva voitti parhaan eurooppalaisen elokuvan palkinnon European Film Awardseissa viime lauantaina. Enkä ihmettele sitä yhtään, sillä tämä saksalaiselokuva on hyvin koukuttava, eikä sen 162 minuutin keston aikana tule vilkuiltua kelloon. Usein näin pitkä draamaelokuvat ovat hyvin eeppisiä tai sitten ylipitkiä, ja aihetta pyöritellään sinne sun tänne. Tässä on kuitenkin pysytty tiukasti asiassa ja käsitelty taidokkaasti isän ja tyttären välien kipukohtia. Juuri tällaisissa tarinoissa näyttelijäsuorituksien merkitys kasvaa merkittävästi. Simonischek ja Hüller ovat rooleissaan täydellisiä ja he ilmentävät hahmojansa saksalaismaisen pienielkeisesti, mutta kuitenkin suurella tunnelatauksella. Tämän elokuvan tarina pistää katsojan oikeasti miettimään omaa suhtautumista vanhempiinsa. Emmekö aikuisiällä todella välitä heistä? Onko heistä tullut omissa silmissä hävettäviä ihmisiä? Pystymmekö loppujen lopuksi nauramaan itsellemme ja omalle elämälle? Kaiken kaikkiaan Isäni Toni Erdmann on koskettavan sydämellinen elokuva, joka ei varmasti ketään jätä kylmäksi.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Future Film, 2017

Traileri: