STOP THE PRESS!

Pariisin varpunen – Edith Piaf (La Vie en Rose)

pariisin_varpunenOhjaus: Olivier Dahan
Käsikirjoitus: Olivier Dahan, Isabelle Sobelman
Tuotanto: Alain Goldman
Pääosissa: Marion Cotillard, Gérard Depardieu, Sylvie Testud, Jean-Pierre Martins, Emmanuelle Seigner, Pascal Greggory, Catherine Allégret, Jean-Paul Rouve, Clotilde Courau
Arvio: 4/5

Édith Piaf (s. 1915 – k. 1963), oikealta nimeltään Édith Giovanna Gassion, oli ja on yhä yksi rakastetuimmista ranskalaisista laulajatarista. Tämä pienikokoinen nainen sai jo uransa hyvin varhaisessa vaiheessa lempinimen La Môme Piaf – ”pikku varpunen”, josta hän tuon ”sukunimensä” otti. Nyt ohjaaja-käsikirjoittaja Olivier Dahan (”Purppuravirrat 2 -Ilmestyskirjan enkelit”) on tarttunut rohkeasti aiheeseen tuoden tämän laulajataren traagisen elämäntarinan elokuvan muotoon.

Édithin isä on rintamalla, joten hänen ensimmäiset vuodet kuluvat ”suuren taiteilijaäitinsä” kanssa. Sodan aikana äidistä on tullut sellainen surkimus, että isä vie tyttärensä normandialaista bordellia ylläpitävän äitinsä luokse. Siellä tyttö joutuu elämään prostitoitujen kanssa ja yksi omii tämän itselleen. Eräänä päivänä kun isä tulee hakemaan tytärtään mukaansa, niin eron hetki tytön ja prostituoidun välillä on hyvin tuskallinen. Vartuttuaan teini-ikäiseksi hän liittyy isänsä katuakrobaattien joukkoon, jossa hän laulaa mm. Ranskan kansallislaulun, Marseljeesin. Hän ryhtyy kuitenkin katulaulajaksi ja hänen tukena ja turvanaan toimii sisarpuolensa Simone Berteautin (momone). Vuonna 1935 hänen uransa lähtee todella nousuun, kun hän pääsee esiintymään Louis Lepléen yökerhoon. Mutta elämä ei ole tälle tyttöselle helppoa. Epäonnistuneet ihmissuhteet, kuolema, viina ja huumeet tekevät tehtävänsä, mutta laulut jäävät elämään.

Niille, jotka pitävät suoraviivaisista elämänkertaelokuvista, niin tämä ei ole todellakaan teille. Dahan käyttää tarinankerronnassa ajasta toiseen siirtymistä runsaasti, joten tarinaa täytyy seurata suhteellisen tarkasti. Monet asiat avautuvat vain sillä tavoin, ellei ole lukenut Piafin elämänkertaa. Asioita ei mitenkään selvitellä. Esimerkiksi Piafin lyhyen elämän elänyt lapsi vedetään melko lyhyellä otoksella. Tai toisaalta asian voi tulkita myös niinkin, ettei lapsi ollut hänelle sittenkään kovin merkittävä asia. Oli miten oli, niin tarina on koskettava ja omalla tavallaan kaunis kokonaisuus. Oikeastaan kaikki muut henkilöhahmot kuin Piaf jäävät taka-alalle ja samalla he jäävät hyvin yksiulotteisiksi. Siksi tätä ”Pariisin varpusta” esittävä Marion Cotillard joutuu lähes kokonaan itse kantamaan elokuvan raskaan vastuun, sillä rooli on todella vaativa, koska tunneskaalat ovat hyvin vaihtelevia nöyrästä diivamaisuuteen. Hän onnistuu tässä erittäin hyvin. Kokonaisuutena ”Pariisin varpunen – Édith Piaf” on pienistä puutteista huolimatta hyvä elokuva.

Lisämateriaalina tällä julkaisulla on dokumentti ”Piaf, that obscure object of desire”, jossa mm. elokuvakriitikko ja elokuvassa Piafin laulut tulkitseva nuori nainen juttelevat tämän lauluista ja elokuvasta. Sen lisäksi mukana on myös poistettuja kohtauksia ja elokuvatraileri. Yllätyksenä mukana on myös pikkuinen ”musiikkivideo”, jolla nuorta Piafia esittävät tytöt laulavat sujuvasti ”Milord” -kappaleen.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Légende / Sandrew Metronome, 2007

Traileri: