STOP THE PRESS!

Mieletön Suomen historia

Kuvassa: Marika Heiskanen, Heikki Hela ja Jere Riihinen, Kuva: Peero Lakanen

Esitys: Tampereen Komediateatteri ke 18.1.2017
Ohjaus: Riku Suokas, Heikki Syrjä
Käsikirjoitus: Riku Suokas, Heikki Syrjä, Heikki Vihinen
Näyttelijät: Marika Heiskanen, Heikki Hela, Jere Riihinen
Arvio: 3/5

Mieletön Suomen historia -esitys sijoittuu Tampereen Komediateatterin päänäyttämölle (kirjaimellisesti). Teatterijohtaja Raipia kidnappaa assarina toimivan Katja Daimin (Marika Heiskanen), soolokeikalle tulevan Heikki Helan (kyllä, itse Heikki Hela) ja lasten teatterin kanssa pyörivän Jere Riihisen (kyllä hänkin itseään tai melkein esittää). He saavat tehtäväkseen toteuttaa ”Suomi 100” -shown, joka esitetään itsenäisyyspäivänä arvovieraille. He saavat tutkittavakseen professori Panu Rajalan massiivisen Suomen historiaa käsittelevän teoksen. Sieltä pitäisi ammentaa aineksia esitykseen, mutta se paremmin sanottu kuin tehty.

Kun tekijätiimiin kuuluvat miehet, joiden kynästä ovat syntyneet sellaiset menestysjutut kuin Vuonna 85 -musikaali ja Alivuokralainen, niin voi odottaa nauruhermoja kutkuttavia hetkiä. Niitähän toki tässä esityksessä löytyy. Asetelmat ovat suorastaan herkulliset, sillä parhaillaan katsomossa oleva yleisö on todistamassa, kuinka vaikeaa esityksen tekeminen on. Se on vähän kuin tervan juontia. Sitä se on paikoitellen myös katsojalle, sillä muutamat kohtaukset on venytetty ja vanutettu sen verran pitkiksi, että niiden paras kärki putoaa ennen kuin juttu ehtii päättyä. Oikeastaan vasta toisella puoliskolla päästään kunnolla vauhtiin. Varsinkin dopingjuttu saa katsojan kunnolla nauramaan ja Haluatko suomalaiseksi -visailu paikoitellen jopa hysteeriseen nauruun. Parasta esityksessä ovat kuitenkin itse näyttelijät. He heittäytyvät rooleihinsa sen verran täysillä, että jokainen hahmo suorastaan elää korniudessaan (kuten Riihisen vetäisemä iso D) tai hurrimainen jääkiekkoilija (Hela Mats Sundinina). Mutta ison hatun nostan myös Marika Heiskaselle, joka pääsee räväyttämään jopa Virran legendaarisen Hopeisen kuun omalaatuisena versiona. Tätä esitystä voisi kuvailla seuraavasti: paljon mahdollisuuksia, mutta monta menetystä.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net