STOP THE PRESS!

Charlie sanoo (Selon Charlie)

charlie_sanooOhjaus: Nicole Garcia
Käsikirjoitus: Frederic Belier-Garcia, Jacgues Fieschi
Tuotanto: Alain Attal
Pääosissa: Jean-Pierre Bacri, Vincent Lindon, Minna Haapkylä, Benoit Magimel
Arvio: 2/5

Charlie sanoo –elokuva liikkuu yksinäisyys- tematiikan parissa. Elokuva alkaa heti vahvasti; mies yksin jäätiköllä vain kova, armoton tuuli seuranaan, yrittäen selviytyä yksin matkallaan. Mies kuvattuna pienenä suuren jäätikön ja tuiverruksen keskellä jättää katsojan ihailemaan ihmisen kykyä kestää fyysisiä ja henkisiä paineita luonnon keskellä. Nicole Garcian elokuva keskittyy monen ihmissuhteen ympärille: arkeologi, joka tulee pitämään seminaaria kaupunkiin, opettaja jonka vaimona näemme meidän oman Minna Haapkylän, Charlien ja hänen vanhempansa sekä kaupungin pormestarin, tennispelaajan ja lisäksi sivutyönään varkaan ammattia harjoittavan miehen.

Elokuvaa kannattelee hyvin arkeologin esitelmä, johon palataan aina välillä; Mathieu on löytänyt miehen kallon ja luita, jolle on annettu nimeksi Dirk. Mies on löytynyt n. 300 km päästä kotoaan. Dirk merkitsee nimenä yksinäisyyden miestä ja siksi hänelle päätettiin antaa tämä nimi. Hän on jättänyt yhteisönsä ja lähtenyt yksin vaeltamaan: onko hän ollut pioneeri vaiko tutkimusjoukkonsa viimeinen? Elokuvan ihmiset kamppailevat kukin yksinäisinä arjen keskellä eivätkä halua kertoa ongelmistaan kenellekään, vaan haluavat selviytyä yksin. Charlie-poika lennättää bumerangiaan ja sehän palaa aina takaisin omistajalleen, jos ei satu jostain syystä eksymään yllättävässä maastossa. Menneisyys ja omat tekonsa on kohdattava jos haluaa elämässään eteenpäin: anteeksianto vapauttaa. Entisaikain ihminen on kamppaillut samojen ongelmien kanssa kuin tänäkin päivänä: milloin kääntyä yhteisönsä puoleen ja jos kääntyy hetkeksi poispäin, hyväksytäänkö hänet vielä takaisin.

Charlie sanoo –elokuvassa on hyviä aineksia, mutta se on liian jännitteetön ja jäykkä. Elokuvaan olisi saatu jäntevyyttä lyhentämällä kohtauksia ja vähentämällä jopa henkilöhahmojakin ja näin olisi saatu lyhenemään 2 tunnin kesto, joka tuntuu liian pitkältä. Musiikkiakin olisi kaivannut lisää useisiin kohtauksiin rytmittämään ja luomaan tunnelmaa. Minna Haapkylää on mukava katsella, mutta hän vaikuttaa elokuvassa jotenkin tyhjältä ja ilmeettömältä. Arkeologin kasvoilla ja katseessa näkyy syvyyttä ja lämpöä sekä pormestari pystyy olemaan rento ja erittäin inhimillinen poliitikko. Nicole Garcia, joka on ollut useissa tuotannoissa ohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä, on saanut elokuvansa ihmiset kuitenkin tärkeiden kysymysten äärelle: olenko tehnyt oikeita valintoja, onko tämä sitä mitä minä elämältä haluan ?

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo`s copyright by Les Productions du Tresor, 2006

Traileri: