STOP THE PRESS!

Katoava maa

Kuvassa: Ritva Jalonen, Esko Roine, Kuva: Harri Hinkka

Käsikirjoitus: Satu Rasila
Ohjaus: Anna-Elina Lyytikäinen
Lavastussuunnittelu: Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu: Mari Pajula
Valosuunnittelu: Mika Hiltunen
Äänisuunnittelu: Jouni Koskinen
Näyttelijät: Ritva Jalonen, Esko Roine, Ella Mettänen, Antti Tiensuu
Arvio: 5/5

Eläkeläispariskunta Helena (Ritva Jalonen) ja Aarne (Esko Roine) elävät tavanomaista eläkeläiselämää kaksistaan, kunnes Helena saa kuulla lääkäriltään, että hänellä on todettu Alzheimerin tauti. Kumpikin järkyttyy asiasta aluksi, mutta heidän on kuitenkin juteltava läpi kaikki ne asiat, jotka ovat jääneet puhumatta. Jopa ne kaikkein kipeimmät. Mitä pidemmälle Helenan tauti kehittyy, sitä pidemmälle taaksepäin historiassa mennään. Hän muistelee muun muassa heidän yhteistä menneisyyttään 60-luvun alusta, jolloin he olivat Aarnen kanssa vastarakastuneita. Mutta ennen kuin on liian myöhäistä, on asiat selviteltävä perinpohjin.

Satu Rasilan käsikirjoitus on todella moniulotteinen. Vaikka aihe onkin hyvin raskas, niin Rasila on kuitenkin tehnyt siitä hyvin empaattisen ja todella koskettavan kokonaisuuden, unohtamatta lämminhenkistä huumoria. Se tarjoaa näyttelijöille, jotka muuten kaikki ovat pariskuntia, erinomaisen pohjan näyttelijätyölle. Taidokkaana ohjaajana tunnettu Anna-Elina Lyytikäinen on paneutunut tekstiin sen verran syvällisesti, että pienielkeisillä ohjastuksilla hän on saanut nelikosta sellaiset tehot irti, että tuskinpa kukaan katsojista jää ilman tippaa silmäkulmassa. Esko Roine ja Ritva Jalonen tekevät pääosissa tähän mennessä ehkä uransa koskettavimmat roolisuoritukset. Varsinkin Jalonen venyy Alzheimerin tautia potevana naisena tunneskaalaan, joka pienielkeisesti tulee suoraan katsojan iholle. Roine tukee erinomaisen taidokkaasti vaimoaan ja kokonaisuus nousee sen verran korkealle, että katsoja on suorastaan häkeltynyt näytelmän pariskunnan tarinasta. Mettänen ja Tiensuu Helenan ja Aarnen nuorina versioina ovat suorastaan nautittavaa katseltavaa. Heissä on sellaista energiaa, että se suorastaan räiskyy – erittäin hyvä vastapaino heidän vanhemmille versioilleen. Katoava maa tarjoaa katsojille loistavaa tunteiden vuoristorataa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net