STOP THE PRESS!

Eppu Normaali – Kosketuksessa

Kuva: Harri Hinkka

Esitys: Tampere-talo su 22.1.2017
Biisilista:
 
1-puolisko: Kaikki häipyy on vain nyt, En saa mielestä sinua, Olin vain tuuli, Minun aurinkolasit, Kun jatsia kuunneltiin, Kun valot tulevat vastaan, Sadan vuoden päästäkin, Niinkuin jää palaa, Poltan loppuun tupakin, Pois meluun ja tuiskeeseen, Kuuvartalo yöllä, Jackpot, Linnunradan laidalla, Tihkumme seksiä, Savuna ilmaan
2-puolisko: Urheiluhullu, Suolaista sadetta, Lensin matalalla, Viihteen kuningas, Murheellisten laulujen maa, Kun olet poissa, Baarikärpänen, Vihreän joen rannalla, Tahroja paperilla, Jokapäivä ja jokaikinen yö, Puhtoinen lähiöni, Pimeyden tango, Kitarataivas
Encore: Voi kuinka me sinua kaivataan, Lainelautaileva lehmänmaha rock’n’roll, Teen sinusta muusia, Njet njet
Arvio: 4,5/5

Viime vuonna neljäkymmentä vuotta täyttänyt Ylöjärven suuruus on ehtinyt vuosien varrella tehdä eri muotoisia keikkoja pienistä klubeista aina megalomaanisiin stadionkeikkoihin. Sehän osoittaa toki, että Suomirockin ykkösnimiin kuuluva yhtye on hyvin muuntautumiskykyinen. Tällä kertaa yhtye saapui konserttisalikiertueella ns. kotisaliin, eli Tampere-talolle. Luonnollisesti sali oli loppuunmyyty.

Kello lähentelee uhkaavasti iltaseitsemää, mutta ajoissa ovat paikalla. Eppujen lisäksi lavalle astelee ulkopuolinen ”Eppu” eli pianisti Iiro Rantala, joka huolehtii kosketinosuudet, mutta niistä hieman tuonnempana. Aika pitkälti konsertti pohjautuu muutama vuosi sitten julkaistuun Mutala-albumiin, jossa yhtye tulkitsi vanhoja hittejään ja harvinaisempia kappaleita unpluggedmaisesti sovitettuina. Kun on hyvät pohjat alla, niin on helpompi kehitellä konserttikiertueelle ne muutkin kappaleet. Ja niitähän riittää. Luvassa on monia harvemmin tai ei ollenkaan keikoilla soitettuja kappaleita. Yksi tällaisista harvinaisuuksista on Poltan loppuun tupakin, joka Martin sanojen mukaan on Pantsen ensimmäinen sävellystyö vuodelta 1975. Mene ja tiedä, mutta näiden kappaleiden kautta voi havaita sen muutoksen, miten yhtyeen saundi on vuosien varrella kehittynyt. ”TE-keskuksesta” palkattu Rantala on oivallinen lisä tällaiseen saundimaailmaan. Paikoitellen hän pääsee kunnolla revittelemään ja varsinkin Pimeyden tango -kappaleen haitariosuudet hän hoitaa omantakeisen taidokkaalla tavallaan. Yleisö suorastaan riemastuu hänen hienoista sooloistaan. Muutenkin tunnelma on kohdallaan. Vaikka yleisö onkin yllättävän fiilistelevä, niin kuulen selvästi monien takana laulavan tuttujen kappaleiden tahdissa. Martin hauskat välispiikit ja loppupuolella tekemä kuperkeikka tekevät kokonaisuudesta kotoisan tilaisuuden. Vähän kuin Tampere-talo olisi muuttunut muutamaksi tunniksi pieneksi suureksi klubiksi, jossa yhtye esiintyy – siksi tästä pystyi täysillä nauttimaan. Miksi sitten puoli tähteä pois täydestä viidestä? Paikoitellen ei laulun sanoista tahtonut saada selvää, vaan Martin laulu alkoi jäädä musiikkivallin alle. Siitäkin huolimatta erittäin hyvä ja nautittava konsertti.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net