STOP THE PRESS!

Revolver

revolverOhjaus ja käsikirjoitus: Guy Ritchie
Tuotanto: Virginie Silla Besson, Luc Besson
Pääosissa: Jason Statham, Ray Liotta, Vincent Pastore, André Benjamin, Mark Strong
Arvio: 3/5

Guy Ritchie, tuo herra Ciccone, muistetaan musiikkivideoistaan sekä elokuvista Snatch ja Puuta, Heinää ja Muutama Vesiperä. Tämä uusi elokuvapa seilaakin ihan vierailla vesillä ja saa miettimään, että mitähän se Madonna-täti miehensä aamuteehen oikein sekoittelee. Jason Stathamin esittämä Jake Green on korttihuijari, joka käy vankilasta päästyään tekemässä tiliä hänet kiven sisään passittaneen rikollispäällikön Machan kustannuksella. Iso määrä fyffendaalia vaihtaa omistajaa ja tästähän Macha ei hirmuisesti diggaa. Jaken pakomatkan aluksi hän törmää kahteen suojelusenkeliin Aviin ja Zachiin, jotka pelastavat miehen useampaankin otteeseen mutta eivät lopulta ilmaiseksi. Jake joutuu hanttihommiin velanperintä’firmalle’ ja koettaa siinä sivussa paeta kostoa janoavia Machan kätyreitä, jotka mieluusti hakisivat omansa takaisin. Lopussa alkaa humeeti sassaroida jo niin Jakella, Machalla kuin katsojallakin ja lopputaistelut ovat silkkaa dadaismia. Ja keitäs ne Avi ja Zach taas olivatkaan…

Jessus Maaria mikä paketti! Kohtalaisen tavallisen oloisena toimintarainana alkava Revolver lipsahtelee kohti täyttä psykotiaa freimi freimiltä, hitaasti mutta varmasti kuin humalaisen askel. Puolivälissä viimeistään Ritchien vähintäänkin omintakeinen tapa ohjata etuilevasti, eli näyttää ensin kohtauksen loppu ja sitten vasta siihen johtaneet tapahtumat, on sekoittanut pehmeämmän pollan aivohalvauksen ja hourulan partaille saakka. Loputkin järjen jämät ripsahtavat taivaisiin loppuosan käsittämättömän meta-psyykkis-monologin hahmottuessa kuvaruuduille. Mitä HITTOA me katsomme, ihan oikeasti? Loppuratkaisu on sen edeltäviin kohtauksiin nähden enää näpertelyä ynnä puuronsyöntiä mikkihiiri-lautaselta. Lopun ylläripylläri jää vaisuksi, koska sohvaperuna on äimänä ja kykenemätön jäsentelemään näkemäänsä.

Ohjaajana Ritchie ei totisesti tyydy tusinaratkaisuihin. Ennemminkin tuntuu, että koko elokuvan olemassaolo on pelkkää taidoilla kneppailua ja suuri Ritchien egotrippi ennemmin kuin itsenäinen taideteos. Kamera on milloin kainalossa, milloin shakkilaudan nappulana, milloin jossain todella mystisessä kulmassa ja joka tapauksessa se viuhuu kuin kameraoperaattori olisi pakkoliikkeinen mongoloidi. Elokuvan sisältö on väkivaltaa, typerää pullistelua ja coolia asennetta, joten ilmeisesti teknisillä ratkaisuilla on koetettu virittää katsojan hermosto pisteeseen pling. Ja siinä onnistutaan. Lopun ratkaisut ovat ehkä ärsyttävintä katsottavaa moneen vuoteen ja saavat hamuamaan kaukosäätimen pikakelain-näppäintä ehkä aika vilkkaan. Mutta kun ei siinä vielä kyllin: Nerokkaana elokuva-alan ammattilaisena Ritchie on ujuttanut joukkoon vielä animaatiotakin ja sinnehän sekin sujahtaa kaiken oudon sekaan. Itse asiassa piirretyt pätkät ovat oikeasti leffan eräs kekseliäimpiä kohtauksia. Mainittava on myös selkeästi Kellopeli Appelsiinista loivasti ammennettu spiikkeri, joka monisanaisin lausein ja milloin kenenkin äänellä selittää katsojalle näkemäämme. Tai no, ajatusäänihän se oikeastaan on mutta hyvä että on, sillä tässä ei alleviivata liikaa, on kama sen verran tuhtia tytinää.

Musiikki tuo mukavan vastapainon skitsofreeniselle toiminnalle. Toistuva tilulilu-teema pitää hengessä kiinni ja tuo edes jotain elokuvan lainalaisuuksia tähänkin sekoiluun. Näyttelijöistä pääosan Statham onnistuu vaikenemalla sanomaan enemmän kuin muut hahmot kohkaamalla yhteensä ja Outkastista tuttu Andre 3000 on myös roolissaan vakuuttava. Ray Liotta sen sijaan tuntuu huonontuvan vanhetessaan sillä mies tekee vuoden sisällä jo toisen täysin epäuskottavan roolinsa. Macha on kuin nauruun purskahtamaisillaan koko ajan ja sekös on rikollispomolle epäsopivaa. Kaikenkaikkiaan tämä köyhän miehen Pulp Fiction on siitä kummallinen trilleri, että se vaatii useamman katselukerran, ennen kuin tajuaa, ovatko Ritchie ja tuottajan ominaisuudessa tällä erää häärivä Luc Besson liikkeellä vallankumouksellisen tekeleen vai itsetarkoituksellisen ja tyhjän kikkailun kanssa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Samuel Goldwyn Films, 2007

Näyte: