STOP THE PRESS!

Tkay Maidza – TKAY

Tkay Maidza - TKAYTuotanto: Downtown /Interscope/Red essential
1. Always Been 2. Afterglow 3. Carry On 4. Simulation 5. Tennies 6. Monochrome 7. Follow Me 8. Castle In The Sky 9. Drumsticks No Guns 10. State Of Mind 11. House Of Cards 12. Supasonic 13. You Want 14. At Least I Know
Arvio: 3 / 5

Takudzwa Victoria Rosa Maidza on rhodesialaislähtöinen australialaiskimma, joka laulaa, räppää ja pitää yllä vauhdikasta poljentoa esikoislevynsä alkutahdeilta viimemetreille saakka.

Hauskaa: Ennen kuin ehdin tarkistaa laulajattaren speksit ja laitoin levyn soimaan, ihastelin TKAY:n afrikkalaista tunnelmaa ja länsimaiselle populaarimusiikille vieraahkoa viehättävää takapoljentoa. No, syy-yhteyshän on ilmeinen. Ei tämä siis ihan vallan afrikaanoa ole mutta sopivilla, viidakkorytmeillä maustettua r’n’b- tyyppistä poppiräppiä. Levy ei ihan kanna koko kestoaan mutta siinä on paljon persoonallisia ja hykerryttävän hyviä kappaleita, jotka tuppaavat käymähän jalan alle.

Levyllä on isoja hyvää mieltä tuottavia aspekteja, joista isoin on omaperäinen meininki ja yleinen, rytmikäs etunoja. Kappaleet etenevät vähän samoilla bpm-tasoilla mutta ei se nyt isosti haittaa. Touhu pääosin toimii ja Tkay on uskottava tulkitsija pääosin itse kirjoittamilleen kappaleille. Välillä henki loppuu kuulijalta, australialaisneidolta ei missään vaiheessa. Kappaleiden toteutuksessa ei ole menty tuotanto ja pompöösius edellä vaan useat sovitusratkaisut ovat sangen simppeleitä. Biisit hengittävät, niissä on tilaa ja artistin ajoittainen huikea sanatulva saa aikaa ja mahdollisuuden lentää.

Mutta mutta. Vastaavasti eräät asiat eivät ole debyytillä ihan hyvin. Suurimpana ongelmana näen levyn mittaan vähän työläännyttävän Maidzan monotonisehkon tulkinnan. Nainen osaa toki laulaa ja räpätä, ei se siitä ole kiinni, ja ääni on yksittäisissä biiseissä oikein hyvä mutta koko levyn mitalta tulkinta väsyttää. Maidza ei oikein ole ilmaisukyvyltään kovin muuntautumistehokas. Ja kun vauhti on päällä koko ajan, ei levyllä oikein tule lepohetkiä paitsi esimerkiksi fiittaaja Killer-Miken hoitamissa osuuksissa. Kaikkiaan siis korva väsyy. Kun tähän lisätään se ikävä seikka, että levylle on valitettavasti tungettu liikaa materiaalia ja täten selviä täyteraitoja on eksynyt mukaan, ei tämä ihan kiitettävälle tasolle yletä.

Jos luet tätä, Tkay, ja mikset lukisi, ehdottaisin seuraavalle levylle yhtenäisempää tuotantolinjaa, nythän tuottajia on iso liuta, se ehkä auttaisi luomaan musiikillisesta maailmasta vähän konkreettisemman. Ei sillä että taustoissa mitään vikaa olisi sinällään nytkään mutta jotenkin materiaalia on niin pakahduttavasti, että siihen väsyy. Jos yksi päätuottaja saisi puserettua kakkoslevylle helmiä laadun, ei määrän ehdoilla, niin tästä tulisi oikein hyvä. Esikoisalbumin biisimateriaalista ei oikein kohoa ylitse muiden mitään isoa hittiä, niin hyviä yksittäisiä raitoja kuin mukana tosin onkin.

Joka tapauksessa Tkayn debyytti on oikein mielenkiintoinen ja lupaava tapaus. Paljon ei tarvitse ruuvata, kun tyttö on oikea maailmantähti.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Red Essential, 2017