STOP THE PRESS!

Pintandwefall – Red and Blue Baby

Tuotanto: Risto YlihärsiläPintandwefall - Red and Blue Baby
1. Come to Rest 2. I Can’t Be Buried 3. Karaoke Kid 4. Seasimularo 5. Ode to Natalie 6. Aquarium Night 7. Yours 8. Don’t Tell Me How It Is 9. Killer Dolphin 10. Hello My Friend 11. Never Get Up 12. I’ll Be Around
Arvio: 4 / 5

Naamionelikko julkaisee viidennen pitkäsoittonsa pitkähköksi venyneen hengähdystauon jälkeen eikä saatekirjeen sanoin ”vastaa enää yhteenkään ”miltä tuntuu olla nainen musabisneksessä” -kysymykseen”. Se on oikein. Keskitytääs musiikkiin nyt. Levyllä raikaa räkä ja rokki.

Kyllähän tätä rymistelyä ihan ilolla toivottaa jälleen tervetulleeksi musiikkikentälle. Itselläni oli se kuva, että kun erinäisillä jäsenillään oli soolokiireitäkin ja muuta, niin Pintandwefall:sta ei enää kuultaisi. No kuullaan ja hyvä niin. Levyn biisimateriaali on tehokasta ja tulkinta karkeaa. Pisin kappale on päälle viisiminuuttinen, muuten rypistykset ovat hyvin kompaktissa paketissa. Yleisesti ottaen tämä on kauniin rujoa, melodista ja kamalan brutaalia yhtä aikaa. Kuin shih tzu jolla olisi timanttikaulapanta.

Sinkkuna tiettävästi jo vajaa kaksi vuotta sitten julkaistu mahtieepos Seasimularo menee heittämällä yhtyeen parhaiden kappaleiden kaanoniin ja se tavallaan määrittää tätäkin levyä. Oikeastaan ikävällä tavalla – muu biisimateriaali ei yllä mestaritekeleen tasolle vaikka hyvää tavaraa kautta linjan toki onkin. Pintandwefallilla on kiva tapa saada kaikki kappaleet kuulostamaan itseltään pienin tuotannollissovituksellisin tehokeinoin. Kovin paljon raitoja tai tehoefektejä ei todellakaan ole nyt käytössä, säröä ja tehokasta levylle vyöryvää energiaa sitäkin enemmän. Huomaan tuottajan pallilla häärineen Risto ”Risto” Ylihärsilän vaikuttaneen ilmaisuun puhdistavasti, rönsyjä karsien. Vain olennainen on olennaista.

Levy on siis kauttaaltaan laadukasta pärinää, hyvin pienieleisesti tuotettu ja melodiat sekä taustalaulustemmat ovat mietityn kuuloisia. Laululle jää hyvin tilaa, kun muu soitanta on tungettu hieman alamummoon. Tämä avaa myös avaruutta melodioille. Ja kun tavaraa ei ole liiaksi, pienetkin detaljit kaikuvat upeina, vaikkapa Don’t Tell Me How It Is- raidan herkullinen pianokuvioilu. Yours taas on toisesta maailmasta primitiivisine temmonvaihteluineen ja suorastaan katharsismaisine kiljahteluineen. Hieno esimerkki Pintandwefall:n monipuolisuudesta, vaikka päällisin puolin soundinsa ilmenee vain jokseenkin suoraviivaisena, peräti yksitotisena. Kauneusvirheenä voisi pitää sitä, että kaunis Hello My Friend ei ole levyn päätöskappale, sen jälkeen jatko tuntuu vähän falskilta. Mutta Pintandwefall tekee hommat omalla tavallaan.

Ei siinä. Toivottavasti flikkojen meno jatkuu entisenlaisena. Red and Blue Baby on oiva lisä levykvartettiin, joiden kaikkien nimet loppuvat samaan sanaan. Suuria yleisöjä ei tällä(kään) kaadeta mutta oma uskollinen kuulijakunta pysyy tyytyväisenä ja saa vahvistuksekseen kenties uusiakin päitä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Svart Records, 2017