STOP THE PRESS!

Kairon; IRSE! – Ruination

Kairon; IRSE! - RuinationTuotanto: Juho Vanhanen
1. Sinister Waters I 2. Sinister Waters II 3. Llullalaillaco 4. Starik 5. Porphyrogennetos 6. Ruination
Arvio: 5 / 5

Pyhä jumala. Mitä tämä on? Kairon; IRSE!:stä löytyy tavattoman vähän informaatiota. Mutta jos takana häärii esimerkiksi Oranssi Pazuzusta tuttuja tekijöitä ja yhtye itse määrittelee musiikkiaan psykedeeliseksi tonaali-avaruus kaustrockiksi, niin tiedämme olevamme jonkun suuren äärellä. Progressiivista maalailua, jossa jalat ovat tukevasti maan pinnan yläpuolella. Ota tästä nyt ote.

Alun Sinister Waters- duo vie jo kuulijan tunnelmiin, joissa ei kannattaisi näin maanantai-iltapäivällä olla. Minuun sattuu. Ei tästä arvioinnista mitään tule. Tämä on liian tymäkkää tavaraa. Ihoni livahti kananlihalle kun hieman kappaleen puolivälin jälkeen, siinä seitsemän minuutin paikkeilla, jostain napattiin lautalle kaveri, jolla on sähkökitara olallaan. Siitä lähtee. Biisi keinuu ja kelluu kuin kuulijan aivo suolaliuoksessa. Tämä on mahtavaa! Tältäköhän tuntuisi käyttää suonensisäisiä huumeita?

Miksi? Kuka? Mikä on elämän tarkoitus? Tämä saattaa olla ekstaattisinta kuulemaani kamaa. Soittimia voi, saa ja pitää käyttää juuri näin. Nämä kaverit ovat tajunneet musiikista kaiken – tai sitten he eivät ole tajunneet yhtään hiton mitään. Kosketan tuota punaista. Luokittelu on aivan turhaa. Ei ole kategorioita, on vain musiikkia. Se soljuu, venyy, kirisee ja tekee päähän pesiä, joihin muuttaa lauma bassoja. Lauma bassoja. Minä itken täällä. Levy ei ole puolivälissäkään. Tätä ei edes tarvihe kuunnella loppuun tietääkseen olevansa vimmatun mestariteoksen äärellä. Koko paketti kerralla tuo itse asiassa ähkyn. Ei makeaa mahan täys.

Joskus kokeellisuus tarkoittaa yhtä kuin tekotaiteellinen muniinpuhaltelu tahi tekotaiteellinen bullshit, jota pyöritetään, kun taidot eivät muuhun riitä. Kairon; IRSE!:n kohdalla olo ei ole yhtään sellainen. Vai onko? En enää tiedä. Mutta kaunista tämä on. Kaunista kuin kilometri tai kasa avaruuksia. Samalla aikaa tekee mieli tuudittautua tämän musiikin rakentamaan kehtoon tutimaan ja vetää jotain kemikaalia jotta tämä lähtisi. Päästä. Mutta ei se lähde. Se vaan on.

Katsokaa noita ulotteisuuksia. Mietin numeroita. Ne ovat toisarvoisia. Olenko antanut monellekaan levylle viittä tähteä? PMMP:n Keinuhevoselle nyt ainakin. Onko tämä sitä huonompi levy? Mitä arvioitavaa tässä on? Olenko oikeassa vai väärässä antaessani tälle minkä tahansa arvon ihmisen määrittelemästä numerojärjestelmästä? Olen.

Tämä on musiikkia. Tämä on.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Svart Records, 2017