STOP THE PRESS!

Resident Evil 7: Biohazard

Suunnittelu ja julkaisu: Capcom
Arvio: 4,5/5

Tähän on tultu: jo seitsemäs osa Resident Evil -kauhupelisarjasta.

Aikoinaan tätä pelisarjaa tuli pelattua paljonkin. Varsinkin osat 1-3 ovat painuneet mieleeni, eikä ole kauaakaan, kun ne uudestaan veivasin läpi. Sarjan osista nelonen taisi jäädä jostain syystä kesken, enkä osia viisi ja kuusi ole edes kokeillut, vain joitain spin-offeja välissä testannut. Siksipä olinkin aika innoissani tarttuessani ohjaimeen ja aloittaessani sarjan uusimman ja taatusti odotetun osan. Ja pakko myöntää, kyllä tätä on kannattanutkin odottaa. Peliähän on päässyt testaamaan jo netistä löytyvässä Beginning Hour -esipätkässä, mutta kerrottakoon, että ei se peli niin oikeasti ala, sen voi tyystiin unohtaa. Aloituksessa on toki samat paikat, mutta tekemiset ja puuhastelut ovat hyvinkin erilaisia. Kannattaa varautua muutamaan hyytävän shokkiin.

Varoitus: saattaa sisältää spoilereita.

Tarinan päähenkilö tässä first person -näkökulmasta pelattavassa pelissä on Ethan Winters, joka saapuu Louisianaan Dulveyn kuvitteelliseen kaupunkiin etsimään kadonneeksi ja jopa kuolleeksi luultua vaimoaan Miaa. Käy ilmi, että Mia onkin hengissä ja jopa yrittänyt varoittaa Ethania, ettei tämä missään nimessä tulisi syrjäseudulle häntä etsimään. Kaikenlaisten koettelemusten kautta Mia on kohta oikeasti vainaa. Vai onko?

Pelin alussa Ethan poloinen on pulassa, eikä pöytäseura ole miellyttävää väkeä. Pelissä onkin tarkoitus päästä pois Bakerien suuresta kartanosta. Toki tarinassa seikkaillaan muissakin maisemissa, mutta en niitä tässä sen enempää paljasta. Vaikutteita on otettu upeasti alkuperäisistä peleistä. Kartanossa suoritetaan erilaisia puzzleja, etsitään oikeita tavaroita ja koodeja ja siinä sivussa väistellään Bakerin perheen hulluja tyyppejä, jotka eivät todellakaan ota kuollakseen. Ettei vain Umbrella-yhtiöllä olisi sormet pelissä? Bakerin perheen kaikki jäsenet ovat hyvinkin erilaisia vastuksia erilaisine kykyineen. Heitä pakoillessa, kissa ja hiiri -leikissä, usein paras taktiikka on piileskellä ja pakoilla ovia sulkien. Hyökkäys ei välttämättä ole aina paras vaihtoehto, koska jopa easy-asetuksilla pelatessa tuon mutanttimonsteriperheen jäseniä ei meinaa millään saada hengettömiksi. Pelattavaa riittää ja paljon yllätyksiä on matkan varrella luvassa. Erilaisia aseita löytyy tuttuun tyyliin linkkuveitsestä haulikkoon. Mukana ovat myös yrtit ja muut parantavat asiat ja niille onkin käyttöä.

Grafiikka on kaunista, mutta samalla inhottavan realistisen rumaa, siivotonta ja likaista. Ethan liikkuu pelaajan käsittelyssä jouhevasti ja esineitäkin on yllättävänkin helppo löytää. Aikaisemmasta pelisarjaan verrattaessa puzzlet ovat hyvinkin tutunoloisia ja suht helpohkoja. Äänimaisema on ällöttävän tarkka. Ethanin hengitys, kolahdukset ja tömähdykset kaukaisuudessa kiristävät pelaajan hermoja inhorealistisesti. Myös ääninäyttely on kohdallaan. Peli on todella raaka ja väkivaltainen. Verellä ja ällöttävyyksillä mässäillään sen verran reippahasti, että pelin ikäraja on syystäkin K18. Itse pelasin peliä oma kämppä täysin valaistuna ja äänet suht pienellä, koska peli oikeasti pelottaa kunnolla. Myös säikyttelyt toimivat. Koskaan ei voi tietää kuka tulee seinän läpi, tai ikkunasta räsähtää jotain eteesi. Tämäkin alkuperäisistä peleistä tuttua. Silti oli muutaman kerran lähellä, ettei mennyt kalsarit vaihtoon. Nautinnollista ja kutkuttavan pelottavaa pelattavaa. Ja onneksi taas ollaan lähellä niiden ihan ensimmäisten ”Ressujen” tenhoa.

Muuten peli on pelattavissa myös PlayStation VR headsetilla. Itse en pystyisi moiseen. Liian pelottavaa.

Gekko Paavilainen for smackthejack.net

Smackthejack toivottaa lukijoilleen erinomaista juhannusta! Palaamme asiaan taas 26.6.