STOP THE PRESS!

Lihaksia ja luoteja

lihaksia_ja_luotejaOhjaus: Matti Grönberg
Käsikirjoitus: Porkkana Ryhmä
Tuotanto: Matti Grönberg
Pääosissa: Heikki Silvennoinen, Heikki Hela, Heikki Vihinen, Timo Kahilainen, Esko Roine
Arvio: 3,5/5

Ongelmallista, ongelmallista. Käsissä on tavaraa porukalta, joka oli 90-luvun kovin huumoriakti Suomessa. Siinä missä 70-luku oli Speden ja 80-luku Hardwickin, elettiin 10 vuotta sitten ”Kyllä lähtee”- meiningeissä. Suuressa kunnianhimossaan Kummelinelikko sitten heitti hetkeksi sketsit sikseen ja ryhtyi vääntämään jatkuvajuonisempaa sarjaa. Syntyi ns. Vanaja-trilogia, jonka ensimmäinen osa, Lihaksia ja Luoteja, on hyllyillä nyt ja seuraavatkin aivan kohta. Miksi tämä sitten on ongelmallista? Siksi, että vaikka Kummeli oli sketsiviihteen saralla ennakkoluuloton ja absurdi uudistaja, niin draaman kerronnan kohdalla jokin mättää.

Lihaksia ja Luoteja on siis parodia poliisisarjoista. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Päärynämäen kaupunkiin, jossa pormestari johtaa joukkoa rautaisella otteella alaisenaan pyörätuolissa vinkuva Vanaja ja tämän tumpelohko konstaapeliporukka. Jokainen jakso on oma kokonaisuutensa eli jakson alussa Päärynämäkeä uhkaa rikollinen, sitten sekoillaan ja lopuksi asiat järjestyvät joskus vahingossa, joskus vähemmän vahingossa. Konstaapelit Saloranta, Pyykkö ja Suikkanen joutuvat vaarallisiin seikkailuihin selvitellessään mm. Italian mafian tekosia, avaruusolioiden hurjia juonia tai salaperäisen pornokauppiaan punomia jäyniä. Paikan päälle ajellaan aina sammakko-Citroënilla pillit vinkuen ja mestoilla ei tietenkään keskitytä nysväämiseen vaan otteet ovat kovat mutta armottomat.

Ihmetyttää, että Kummelissa hyvin toiminut hassuttelu on vähän väljääntynyttä tällaisissa pidemmissä jaksoissa. Ehkä yhtenä syynä on se, että hahmoihin hieman väsyy. Heikki Silvennoisen omiaan rikospaikoillakin hölpöttelevä Pyykkö on täyttä terästä alusta loppuun ja itse pidän jonkin verran myös Heikki Vihisen ärsyttävästä Vanajasta, joka tietääkseni jakoi mielipiteitä aikoinaan melko rankasti. Mutta loppuryhmä onkin sitten statisti-osastoa. Kummelissa monet selkäkeikkanaurut tarjonnut hauska mies Timo Kahilainen jää Suikkasineen vähän hiljaiseksi hiipparoijaksi, jolta odottaa koko ajan jotain hymyilyttävää sooloilua mutta sellaista ei oikein tule. Heikki Helan Saloranta taas ei ole muuten hahmona kovin hauska, vaikka saakin mukavia kohtauksia munkkibaarin Lailan kanssa ja koettaa naurattaa huonoilla jaksonloppumis-vitseillään. Hela on, yllättävää kyllä, ehkä sittenkin jossain määrin parempi vakavana tai ainakin puolivakavana näyttelijänä kuin tällaisessa pakostinauratuksessa.

Isoin probleema sarjassa on liika henkilömäärä. Lähes joka kohtauksessa koheltaa vähintään 4-5 henkilöä ja se on kyllä kunnon huumoriin liikaa. Lopputulos on metelöivä inferno eikä hassutuksen multikliimaksi. Ohjaaja Matti Grönberg olisi kenties yhdessä lavastajan kanssa hyvin voinut tehdä toisenlaisia ratkaisuja ja esimerkiksi Mari Turusen Emma-konstaapelin olisi oivasti voinut sysätä pois tai ainakin selkeästi sivurooliin. Jos hahmon ainoa funktio on sukupuolisen tasa-arvon tuominen niin hukassa ollaan huumorin tiellä. Mekkalointia ja metelöintiä on sarjassa niin paljon, että se turruttaa. Onneksi välillä joukossa on sitten helmiäkin kuten vaihtuvien vieraiden kanssa esitetyt bänditreenit. Hill Street Bluesin tunnari on hauska kestovitsi ja jää vieläpä pannahinen mieleen soimaan. Myös legendaarinen poliisikuoro Kova Laki suoraan Sorin laitokselta vierailee pariin otteeseen ja hyvä niin.

Päärynämäen maailma on yhdistelmä 50-luvun Suomea ja avaruusfantasiaa. Se ei ole kovin kiinnostavaa, koska sen toteutus on vähän keskinkertainen. Vierailevat näyttelijät varastavat usein show’n kokonaan ja esimerkiksi Vesa Vierikko Kake Luikkuna on vallaton ilmestys. Vesa-Matti Loiri ja Jope Ruonansuu sortuvat kliseisiinsä mutta saavat silti muutamat hymyt huulille. Paras jakso taitaa olla Merirosvoradio, jossa vierailevat Alivaltiosihteerin äijät. AVS onnistuu tuomaan omaa paperinmakuista jäykistelyään Kummeli-kaatuilun keskelle ja kombinaatio on yllättävän pirteä. Bonuksina paketista löytyy tänä vuonna tehty tekijöiden muisteluhaastattelu, joka on ällistyttävän heikkolaatuinen, sekä putoamiseen päättyneitä otoksia, joita on paljon ja jotka ovat aina hauskoja.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision, 2007