STOP THE PRESS!

Kissa kuumalla katolla

Kuvassa Heidi Kiviharju ja Tuukka Huttunen. Valokuva Kari Sunnari

Esitys: Tampereen Työväen Teatteri Eino Salmelaisen näyttämö ti 31.1.2017
Käsikirjoitus: Tennessee Williams

Suomennos: Juha Siltanen
Sovitus ja ohjaus: Miika Muranen
Lavastussuunnittelu: Reija Hirvikoski
Pukusuunnittelu: Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu: TJ Mäkinen
Äänisuunnittelu: Niklas Vainio
Näyttelijät: Heidi Kiviharju, Tuukka Huttunen, Tuire Salenius, Juha Muje, Miia Selin, Samuli Muje, Jari Leppänen, Matti Pussinen-Eloranta, Valtteri Lehtinen
Arvio: 3/5

Entinen urheilutähti Brick Pollitt (Tuukka Huttunen) on tullut vaimonsa Maggien (Heidi Kiviharju) kanssa juhlistamaan Brickin isän 65-vuotissyntymäpäiviä. Alkoholisoituvalla Brickillä ja lapsettomuudesta kärsivällä Maggiellä kypsyy melkoinen parisuhdesoppa ennen kuin juhlat ovat päässeet alkuun. Kaiken lisäksi Brickin isällä Big Daddylla (Juha Muje) on epäilty olevan syöpä, mutta hän ilmoittaa tutkimuksien osoittaneen aivan toista. Soppaa ovat hämmentämässä myös Brickin vanhempi veli Gooper (Samuli Muje) ja Mae (Miia Selin) lapsineen.

Tämä Tennessee Williamsin klassikkonäytelmä on yksi miehen tunnetuimmista näytelmistä. Se sai kantaesityksensä vuonna 1955 ja muutamaa vuotta myöhemmin siitä tehtiin myös elokuvaversio, jonka tähtinä nähtiin Elizabeth Taylor ja Paul Newman. Vaikka näytelmällä onkin kunnioitettava ikä, niin teemat eivät ole ollenkaan kuluneet vuosikymmenten aikana. Tavat, ahneus, pinnallisuus, valheet, seksuaaliset halut, tunteiden tukahduttaminen ja kuolema ovat tämän tarinan ytimessä. Ohjaaja Miika Muranen on sovittanut Juha Siltasen suomennoksesta omanlaisensa version. Hän on pyrkinyt sovituksessaan sekoittamaan sekä nykyaikaisuutta että menneen maailman tunnelmaa esimerkiksi Marjaana Mutasen suunnittelemalla puvustuksella. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu itse tarinankerronta ja henkilöhahmojen painotus. Varsinkin ensimmäinen näytös on yllättävänkin kylmä ja puuduttava. Muranen ei ole saanut siihen sellaista puhtia mitä se olisi kaivannut. Katsojan on näin ollen vaikea uppoutua pääparin tarinaan, kunnes lavalle saapuu itse shown varastaja, Big Daddy. Juha Mujeen roolityö on sen verran vahvaa, että hänen ansiostaan ensimmäinen puoli nostaa tasoaan. Samalla se jättää muut henkilöhahmot ja niiden tarinat hieman varjoonsa. Tilanne muuttuu kyllä toisella puoliskolla, mutta ei kuitenkaan nouse sellaiselle tasolle, jota jäin todella kaipaamaan. Tämä versio Kissa kuumalla katolla -näytelmästä oli kyllä pienoinen pettymys.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net