STOP THE PRESS!

Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyûbin)

kikin_lahettipalveluOhjaus: Hayao Miyazaki; suomenkielinen ohjaus: Pekka Lehtosaari
Käsikirjoitus: Eiko Kadonon kirjan pohjalta Hayao Miyazaki
Tuotanto: Hayao Miyazaki
Pääosissa: alkuperäisääninä: Minami Takayama, Rei Sakuma, Keiko Toda, Minami Takayama; suom.ääninä Sara Nieminen, Ilari Johansson, Elsa Saisio, Ruska Lehtosaari, Henna Hyttinen, Tiina Rinne
Arvio: 4/5

Totoro, Henkien kätkemä, Liikkuva linna…Hayao Miyazaki on japanilaisen animaatiogenren kuningas. Nyt ensi-iltaan saapuu jo vuonna 1989 valmistunut Kikin lähettipalvelu. Vaikka itse en pahemmin ole perustanut Miyazakin aiemmista elokuvista tai Tv-sarjoista eikä länsimaiseen silmääni oikein ota tuo pallosilmäinen ja stabiilisuinen piirrostyyli, on silti sanottava, että Kikin seikkailu on kaunis.

Kiki on noitatyttö, joka 13-vuotiaana, tyypilliseen noitatapaan, lähtee muille maille vierahille vuodeksi yksinään asustelemaan ja opettelemaan elämää. Mukaan transistoriradio ja kissakaveri Jiji ja huips, luudalla huitsiin. Kommellukseksihan matka kääntyy ennen kuin ehditään edes kaupunkiin mutta siellä ystävällinen leipuripariskunta majoittaa noitatytön ja hän löytää sattumalta oman alansa, joka elokuvan nimestä lienee helposti pääteltävissä. Paketteja ja lähetyksiä menee ja tulee ja Kiki saa hyviä ystäviä kunnes taikavoimat äkisti katoavat. Siinäpä sitten riittää pohtimista ja toohottamista. Masennuskin uhkaa hiipiä pirtaan mutta sitten tapahtuu raju onnettomuus, jossa Kikiä ja lentävää luutaansa jälleen tarvittaisiin…

Elokuvan alku on soljuva ja vie mukanaan välittömästi. Kauniit yksityiskohdat sekä huikaisevasti animoidut maisemat kiinnittävät huomion ja sympaattiset henkilöhahmot tuovat erikoisen hyvänolon tunteen. Huumori on pientä ja lämpöistä. Tätä taustaa vasten esimerkiksi muutamat Jiji-kissan rohkeammat repliikit, tyyliin ”ne haukkuu sua munanryöstäjäks, by the way” ottavat korvaan tyylistä poikkeavina. Ihan hauska veto sinällään ottaa mukaan tarinaan ’sopimatonta’ huumoria tyylikeinoksi. Kiki seikkailee kaupungissa kerrassaan vastustamattoman söpösti mutta jostain syystä elokuvan intensiteetti läjähtää täysin samaa vauhtia Kikin taikavoimien kanssa. Kun elokuva tavallaan alkaa uudelleen Kikin vetäytymisellä ystävänsä Ursulan ranchille, huomaa jo odottelevansa elokuvan loppumista. En tiedä mistä se johtuu mutta tämä on selkeä suvantovaihe, josta nouseminen on tuskan takana.

Kevyen puutumisen jälkeen elokuvan loppu onneksi hoitaa homman kotiin nostamalla tunnelman taas tähtiin. Vielä lopputekstien aikanakin sidotaan viimeisiä nauhoja yhteen ja siitä jää hyvä mieli. Ainoa, mikä aikuiskatsojaa hieman mietityttää on loppupuolen hurja ilmailuonnettomuus, joka voi olla kaikkein pienimmille katsojille hieman pelottava. Muuten elokuvaa voi kernaasti suositella koko perheelle vauvasta vaariin sillä se on värikäs, selkeä, hauska ja sen suomenkieliset äänet pelittävät hyvin. Lisäksi pienet detaljit tarjoavat paljon bongattavaa ja seurattavaa, katsokaapa vaikka kulkuneuvojen kuten polkupyörän ja tavarajunan ainutlaatuisen todenmukaista animointijälkeä. Erityiskiitos myös mukavasti vellovasta, tarttuvankuuloisesta musiikkimassasta.

Siinä missä jenkkianimaatiot tahtovat pakkosyöttää tarinoidensa opetuksen isolla nuijalla päälakeen, tekee Miyazaki sen hienovaraisemmin. Tämä selviytymiskertomus itseensä luottamisesta ja jokainen on tärkeä- mentaliteetista on kertakaikkiaan tehty siten, ettei siitä löydä mitään kornia etsimälläkään. Tämä on satu, joka antaa hyvää viihdettä mutta myös ajateltavaa kaikenikäisille. Hahmojen ja tunnelman lempeys ja syrjimätön asenne (noidatkin ovat kaikkien mielestä kaupungissa ihan normaaliväkeä) tekee Kikin lähettipalvelusta mukavaa katsottavaa.

Renek for Smackthejack.net

Photos copyright by Studio Ghibli, 1989