STOP THE PRESS!

T2 Trainspotting

T2 TrainspottingOhjaus: Danny Boyle
Käsikirjoitus: Irvine Welshin kirjan pohjalta John Hodge
Tuotanto: Bernard Bellew, Danny Boyle, Christian Colson, Andrew Macdonald
Pääosissa: Ewan McGregor, Ewen Bremner, Jonny Lee Miller, Robert Carlyle, Anjela Nedyalkova
Arvio: 4/5

Choose life. Choose a job. Choose a career. Choose a family.
Choose your future. Choose life.
Onko siitä tosiaan jo yli 20 vuotta, kun upea, humoristinen ja ravisuttavakin Trainspotting (1996) sai ensi-iltansa? Kyllä. Muistan silti yhä vahvasti, minkälaisen vaikutuksen se ilmestyessään teki. Kulttielokuvan jatko-osalla T2 Trainspotting on siis isot saappaat täytettävänään, mutta ilolla voi todeta, että se täyttää ne kiitettävästi.

Kaksikymmentä vuotta on kulunut myös siitä, kun Mark ”Rent” Renton (Ewan McGregor) teki kavereilleen oharit ja häipyi omille teilleen 16 000 puntaa porukan yhteistä rahaa mukanaan. Tämän ajan hän on asunut Amsterdamissa ja elänyt ilmeisen siistiä elämää jopa kunnostaan huolta pitäen. Äidin kuolema saa kuitenkin 46-vuotiaan Rentonin palaamaan kotimaisemiinsa, rosoiseen Edinburghiin.
Millaisissa merkeissä ovat sitten Rentonin nuoruudenkavereiden – niiden elossa selvinneiden – 20 vuotta hurahtaneet? Spud (Ewen Bremner) on yrittänyt pysyä aineista poissa vaihtelevalla, enimmäkseen epäonnistuneella, menestyksellä. Sick Boy (Jonny Lee Miller) taas on tuskin edes yrittänyt olla kaidalla tiellä, eikä ketään yllättäne se, että porukan arvaamattomin sekopää, Begbie (Robert Carlyle), on viettänyt vuotensa niin sanotusti valtion soppaa lusikoiden.
Rent kohtaa vanhat kaverinsa yksi toisensa jälkeen, eikä mikään näistä kohtaamisista suju kivuitta. Lähes jännityselokuvan puolelle mennään tarinan edetessä kohti Rentin vääjäämätöntä yhteentörmäystä Begbie kanssa, joka on se vanhasta jengistä kaikkein katkerin Rentin petoksen suhteen.

Vaikka elokuvan tyyli on pysynyt samana – ja onneksi näin –, on T2 yleisilmeeltään edeltäjäänsä astetta vakavamielisempi elokuva. Se tarjoilee totta kai tuttuun tapaan makeita ja kyseenalaisia naurujakin, mutta silti kaiken läpitunkevana lankana on jonkinlainen melankolia ja nostalgisuus. Mihin aika katosi, miten olen elämäni elänyt, miten sitä ylipäänsä pitäisi elää? Kannattaako edes yrittää?

Kaksikymmentä vuotta. Paljon on muuttunut, ja toisaalta taas: mikään ei ole muuttunut. Rentonin vanha Choose life -litania on päivittynyt, mutta sen ironinen, alakuloinen pohjavire on yhä sama.
Choose Facebook, Twitter, Instagram and hope that someone, somewhere cares. Choose looking up old flames, wishing you’d done it all differently.
Choose your future. Choose life.

Taru Oksanen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Sony Pictures Entertainment, 2016

Traileri: