STOP THE PRESS!

Sekavia suhteita (Because I Said So)

sekavia_suhteitaOhjaus: Michael Lehmann
Käsikirjoitus: Karen Leigh Hopkins, Jessie Nelson
Tuotanto: Paul Brooks, Jessie Nelson
Pääosissa: Diane Keaton, Mandy Moore, Lauren Graham, Piper Perabo, Gabriel Macht
Arvio: 1,5/5

Yritin alunperin sälyttää tämän elokuvahukin Smackthejackin Sarin niskoille, koska naisnäkökulma olisi nyt ollunna poikaa. Eipä onnistunut, kun oli esteitä hällä. Kelju temppu, joudun nyt kaivelemaan itsestäni sisäisen yksilahkeisen saadakseni edes jotain kompetenssia arvostelemaan Sekavia Suhteita. Eikä taida auttaakaan. Kivaa tyttödraamaa satasella.

Diane Keaton esittää Daphnea, lievästi sanottuna hössöttävää äitimuoria, jolla on pakkomielle saada kolme tytärtään nopsasti hyviin naimisiin. Perheen välit ovat lämpimät ja läheiset, ainakin välillä. Kun mutsi oikein pistää parastaan, lepattavat tunnelmat ja lahkeet siinä määrin, jotta yhteenottojakin piisaapi. No, kaksi tyttölöä on vakiintunut mutta nuorimmainen on vielä murheenkryyni. Äitipä tempaisee ja laittaa nettiin seuranhakuilmoituksen tyttärensä puolesta ja ryhtyy makutuomariksi tämän selän takana. Tärppäähän siinä mutta ongelma on se, että potentiaalisia ukkoja löytyy kaksinkin kappalein. Tytärhän näitä sitten testailee suurella innolla ja halulla ja siunailee onneaan kunnes äiskän kavala suunnitelma paljastuu ja suksia menee ristiinrastiin. Sitten itketään, nauretaan, huudetaan ja mesotaan kunnes löytyy sopu ja päätös tässä vaikeassa miesdilemmassa. Ja muorikin saa osansa.

Ohjaaja Michael Lehmann on kerännyt kannuksensa mm. West wing- ja Homicide-TV-sarjojen tirehtöörinä mutta tämän toisen kokopitkänsä edessä jää kyllä sanattomaksi. Vitsejä tässä romanttisessa komediassa on melko paljon mutta ne ovat luokattomia. Myös henkilöhahmoista on tehty ärsyttäviä, en tiedä onko se ollut tarkoituskin. Etenkin Keatonin kovalla puhkulla suorittama äiti saa niskakarvat pystyyn (tällaisia mutseja löytyy muuten Suomestakin…) eivätkä muutkaan hahmot galleriasta mitenkään elokuvahistorian parhaimpiin tyyppeihin lukeudu. Karismaattisin tyyppi onkin Daphnen koira Cooper, jota onneksi kuvataan selkeästi nuoleskelumielessä paljon. Juonesta on turha edes puhua ja käsikirjoitus on tanakkaa tuubaa, eli siis moneen kertaan genren elokuvissa nähtyä. Esimerkiksi joulun alla katseltu The Holiday pelaa aikalailla samoilla korteilla mutta teki huumorinsa hauskemmin ja juonenkäänteensä yksinkertaisesti paremmin.

Ikävä kyllä elokuvasta ei edes huo’u sellaista lempeyttä ja hyväntuulisuutta, joka saisi viihtymään sen äärellä kunnolla tai tekisi katselukokemuksesta jotenkuten siedettävän, kuten joissakin vastaavissa elokuvissa on nähty. Tässä vaan puhutaan ja puhutaan ja kun on puhuttu, höpistään ja täten katsojaparka repii päreitä vintiltä yksi kerrallaan. Miehenä etenkin iskee ns. roll-eye- ilmiö, kun äiti ja tyttäret kaakattavat heti alkuunsa esinahasta ja hieman myöhemmin puhelinkeskustelun aiheeksi otetaan orgasmi! Voi pyhä Sylvi, tule ja pelasta. Ai niin, edes bonukset eivät pelasta leffaa, sillä sieltä löytyy vain lyhyt making of tylsine rupatteluineen, joitain haastatteluja ja yksi lässy musiikkiviedo.

Elokuvassa pussaillaan niin paljon, että siitä jää mieliteko tehdä samaa asiaa itsekin. Joten vuokratkaas kaikki emännät joukolla tämä romanttinen draama ja antakaa äijien mennä vaikka lähipubiin öölille, niin kaikilla on kivaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Gold Circle Films, 2007

Traileri: