STOP THE PRESS!

Spring Awakening

Kuvassa Inna Tähkänen ja Julius Martikainen. Kuva: Kari Sunnari

Esitys: Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämö pe 24.2.2017
Perustuu Frank Wedekindin näytelmään Kevään herääminen

Käsikirjoitus ja laulujen sanat: Steven Sater
Musiikki: Duncan Sheik
Suomennos: Sami Parkkinen
Ohjaus: Samuel Harjanne
Kapellimestari: Niina Alitalo
Koreografi: Miika Riekkinen
Rooleissa: Inna Tähkänen, Julius Martikainen,  Jasper Leppänen, Veera Tapanainen, Olli-Tapio Tikkanen, Kaisla Ollila, Miro Puranen,  Osku Ärilä,  Teemu Sytelä, Kia Laitakari, Sonja Pajunoja, Valtteri Aaltonen, Christa Vänskä, Noora Koski, Kristiina Hakovirta, Jukka Saikkonen
Arvio: 4,5/5

Tuskinpa saksalainen näytelmäkirjailija Frank Wedekind olisi ikinä uskonut, että hänen suuriakin tunteita herättänyt näytelmänsä joskus näkisi päivänvalon musikaalin muodossa. Näin todella on käynyt, sillä Duncan Sheikin ja Steven Saterin käsittelyssä syntyi useilla palkinnoilla palkittu Spring Awakening. Tämä vuonna 2006 kantaesityksensä saanut teos on kerran aiemmin nähty myös Suomessa. Silloin se nähtiin Helsingin kaupunginteatterissa ja ohjauksesta vastasi Neil Hardwick. Kyseisessä versiossa Ernstia näytellyt Samuel Harjanne on siirtynyt Tampereen Työväen Teatterissa ohjaajan pallille.

1800-luvun Saksaan sijoittuva musikaali ei ole aivan tavallinen sellainen ”lloydwebberimäinen helppoa musiikkia tai teemoja tarjoileva juttu”, vaan aidosti raju. Jos luvassa on väkivaltaa, valehtelua, insestiä, teiniraskautta, homosekusuaalisuutta ja kirkon tiukka moraalikäsitys ihmisten elämän suhteen, niin saattaa moni listaa lukiessa jo ahdistua. Huoli pois, sillä kuitenkaan teemoja ei käsitellä rajuimman kautta, vaan niitä pehmennetään sopivasti lauluilla ja tanssilla. Tässä musikaalissa parasta on esityksen vimma. Ohjaaja Samuel Harjanne on onnistunut piiskaamaan nuorista näyttelijöistä sellaista energiaa, että katsojaa suorastaan häkeltyy ja vasta esityksen päätyttyä voi kunnolla hengähtää. Niina Alitalon johtama orkesteri pistää parastaan ja välillä mennään rokin kautta tunteikkaisiin balladeihin, jotta saadaan tarinaan oikeanlaisia tunnetiloja. Siksi Spring Awakeningista tuli jotenkin mieleen Hair -musikaali, jossa myöskin rikottiin 60-luvun tabuja ja käyttäytymisnormeja. Harvoin näin konstailemattomia musikaaleja näkee teatterilavalla – onneksi joskus.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net