STOP THE PRESS!

Hedda Gabler

Photo by Jan Versweyveld

Taltiointi: Lyttelton Theatre, Lontoo to 9.3.2017
Ohjaus: Ivo Van Hove
Henrik Ibsenin näytelmästä uuden version on toteuttanut Patrick Marber
Näyttelijät: Ruth Wilson, Kyle Soller Kate Duchêne, Chukwudi Iwuji, Éva Magyar, Sinéad Matthews, Rafe Spall
Arvio: 4,5/5

127 vuotta sitten norjalaisnäytelmäkirjailija Henrik Ibsen kirjoitti tämän näytelmän, mutta ei olisi tuolloin uskonut, että sen sanoma on yhä tänäkin päivänä hyvin vahva. National Theatren uuden version käännöksestä ja sovituksesta on vastannut näytelmäkirjailijanakin tunnettu Patrick Marber. Ohjauksesta vastaa vimmaisella, mutta samalla hyvin modernilla otteella belgialaisohjaaja Ivo Van Hove. Kun ohjaajan tukena on vielä miehen luottolavastaja Jan Versweyveld, niin jotain modernilla tavalla pelkistettyä on luvassa.

Ruth Wilsonin esittämä Hedda on palanut opettajamiehensä  Tesmanin (Kyle Soller) kanssa häämatkaltaan. Reissu ei ole kovin hyvin sujunut, eli ongelmia suhteessa on. Muutenkaan ei Hedda voi hyvin, eikä mies oikein loppujen lopuksi asiaa ymmärrä. Kuvioissa pyörivät myös Heddan lapsuuden aikainen poikaystävä Eilert Lovborg (Chukwudi Iwuji), joka on kirjoittanut romaania yhdessä Heddan koulukaverin rouva Elvstedin (Sinead Matthews) kanssa. Naisen elämä on sellaisessa pisteessä, että hän tuntee itsensä elämänsä vangiksi ja siksi ryhtyy tuhoamaan kaikkea ympäriltään saadakseen kontrollin taas itselleen.

Kun ohjaajana on Van Hove, luvassa on teatteritapahtuma isolla t:llä. Meinaan, että jälleen kerran hän saa katsojan oikeasti haukkomaan henkeä piiskaamalla tarinaa sen verran lujasti, että se tuntuu kunnolla katsojan sielussa. Hänen ohjauksessaan Wilson vetää roolinsa ulkoisesti viileänä, mutta sisällä kiehuu. Päätin keskittyä häneen, sillä Heddasta tässä näytelmässä on kyse. Kaikki muut hahmot ovat tarinaa tukevia henkilöitä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta paljon enemmän sai irti tämän henkilön tunne-elämästä ja niistä syistä, jotka vievät naisen sille tielle, että hän päätyy väkisin repimään itselleen elämänsä hallinnan, vaikka maksaisi sen kalliilla. Versweyveldin suunnitelma lavastus ja valaistus on hyvin yksinkertaista, mutta samalla se luo tietynlaisen atmosfäärin. Lisäksi valon käytöllä on oma pieni, mutta tärkeä merkityksensä ilmeettömille tunteille. Tiedän, että tämä esitys tulee jakamaan mielipiteitä sen modernin otteen takia, mutta itse nautin suunnattomasti.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Traileri: