STOP THE PRESS!

Sanaiset kansiot raottaa suomen kielen salaisuuksien verhoa

Kieli on ikkunamme maailmaan ja luultavasti tärkein käytössämme oleva väline kaiken kokemamme ymmärtämiseen. Suomalaiset ovat kielitietoista väkeä, joka ottaa suorastaan intohimoisesti kantaa kielen ilmiöihin. Suomen kieli on kehittynyt nykymuotoonsa ällistyttävän monenkirjavien vaiheiden myötä. Kieli elää ja voi hyvin, joten muutos on jatkuvaa.

Suomen kieli ja sen historia ovat täynnä yllättäviä ja outojakin yksityiskohtia, sankaritarinoita, myyttejä ja romanttisia käsityksiä. Tunnetun ja tuntemattoman väliin jää paljon asioita, jotka jokainen luulee tietävänsä. Osa kumotuista uskomuksista pitää sitkeästi pintansa, minkä vuoksi käsityksiä on syytä välillä ravistella.

Kieleen liittyvät asenteet kiertävät kehää, ja kukin sukupolvi pääsee vuorollaan paheksumaan äidinkielensä kehnoa jamaa. Jos ärsyttävä kielen piirre paljastuu nuorison rappion sijasta vanhemmaksi kielen ilmiöksi, on se vähintään ruokkoamattoman ja sivistymättömän kielenkäytön tuotosta.

Sanaiset kansiot jäljittää suomen kielen salaisia piirteitä ja tuo ne päivänvaloon. Kirjassa vieraillaan kirjasuomen alkulähteillä, seurataan entisajan kielimiesten nahistelua virallisesta yleiskielestämme ja pohditaan suomen asemaa nykymaailmassa. Teoksessa selvitetään, missä puhutaan puhtainta suomea, tutustutaan sanaston kartoittamisen ikuisuusprojektiin ja seikkaillaan infinitiivien ihmemaassa. Lisäksi analysoidaan megalomaanisia merkityksenmuutoksia, eeppisiä sanojen suomennosyrityksiä ja x-kirjaimen invaasiota sekä todetaan, että ”sus siunatkoon, puheemme on raamatullista”.

Jos ei erota faktaa ja fiktiota, ei edes tunnista modernia sotaa

”Propagandalla, valeuutisilla, faktojen valikoimisella ja muokkaamisella, ylipäätään tarinoilla – todellisilla, sepitetyillä ja siltä väliltä – rakennetaan kilpailevia todellisuuksia, joilla liikutellaan kansanjoukkoja sekä ohjaillaan maiden ja kansojen kohtaloita. – – Mies, joka ei lue fiktiota, ei opi erottamaan faktaa ja fiktiota. Mies, joka ei erota faktaa ja fiktiota, ei edes tunnista modernia sotaa, saati että osaisi siihen osallistua.”

”Pöhköille sepitelmille naureskelu on vuosien varrelta tuttua puuhaa. Yksi kyseenalaisista suosikeista on ollut roll-on-pullolle ehdotettu käännös kieppo, joka palkittiin 1970-luvun alussa Kielitoimiston ja Virittäjä-lehden järjestämässä suomennoskilpailussa.”  

”Ärsyttääkö selfie-sana? Tekisikö joskus mieli poistua paikalta, kun yritysjohtajan tai it-alan konsultin ammattislangi tuntuu olevan kuin toiselta planeetalta tai yleisötapahtuman juontaja kehottaa antamaan seuraavalle esiintyjälle ison käden?”  

”Myös useimpia interjektioita oli tavattu pitää kielijärjestelmän kannalta melkoisina turhakkeina, mutta vuonna 2012 sanakirjaan pääsivät muun muassa iik, vautsi ja jes – tosin tyyliltään arkiseksi merkittyinä. Mitähän Kustaa Vilkuna olisi mahtanut huudahtaa, jos olisi elänyt kyllin pitkään nähdäkseen Kielitoimiston sanakirjassa vaikkapa sanan kääk?”

Ville Eloranta ja Jaakko Leino:
Sanaiset kansiot
Suomen kielen vaietut vaiheet
ISBN 978-952-495-412-9
Gaudeamus 2017