STOP THE PRESS!

Rammstein – Paris

Ohjaus: Jonas Åkerlund
Kappaleet:“Sonne”, “Wollt ihr das Bett in Flammen sehen?” “Keine Lust”, “Sehnsucht”, “Asche zu Asche”, “Feuer frei!”, “Mutter”, “Mein Teil”, “Du riechst so gut”, “Links 2-3-4″, “Du hast”, “Haifisch”, “B-Stage”, “Bück dich”, “Mann gegen Mann”, “Ohne dich”
Encore: “Mein Herz brennt”, “Amerika”, “Ich will”
Encore 2: “Engel”, “Pussy”
Encore 3: “Frühling in Paris”
Arvio: 3,5/5

On kulunut lähes neljännesvuosisata siitä, kun kitaristi Richard Kruspe perusti saksalaisen industrial metal -yhtyeen Rammsteinin. Tämä raskasta metallia ja elekronista musiikkia yhdistelevä yhtye on ehtinyt työstää kuusi studioalbumia ja pari livelevyäkin. Vaikka yhtye esittääkin kappaleensa yleensä saksan kielellä, se ei ole heidän suosiotaan vähentänyt. Päinvastoin, sillä yhtye on kerännyt useita platina- ja kultalevyjä. Vaikka levytysrintamalla onkin ollut viime vuosina hiljaisempaa, niin tämä massiivisista ja teatraalisista konserteista tunnettu yhtye on kuitenkin esiintynyt jonkin verran. Nyt valkokankaalla nähty konsertti Pariisissa on itseasiassa muutama vuoden vanha, sillä se on taltioitu jo alkuvuodesta 2012.

On aluksi pyydettävä anteeksi, etten ole mikään Rammstein-yhtyeen fani tai oikeastaan kiinnostunut heidän musiikistaan, mutta eniten minua kiinnosti tässä Rammstein ilmiönä. Miten tällainen mahtipontinen saksalaispumppu saa yleisön villintymään, vaikka konsertti sisältää kylmän metallista laulantaa ja mahtipontista hevijympytystä? Mielenkiinto kohdistui shown kokonaisuuteen valoineen, pyrotekniikoineen ja erinäisine lava-akteineen. Maineikas ruotsalaisohjaaja Jonas Åkerlund, joka tunnetaan hyvin yhtenä suurimmista musiikkivdeoiden guruista, on ohjannut sellaisen spektaakkelin, että oikein selkäpiitä karmi. Luvassa on sekoitus science fictionia, kauhua ja jopa pornoakin. Alun marssi muistuttaa Sir Ridley Scottin vuosikymmeniä sitten ohjaamaa Macintosh -mainosta, jossa kylmästi marssitaan isoveljen luokse. Muutenkin lava näyttää hyvin kolkolta tai ehkä paremminkin konemaiselta. Sitä koko show myös on, sillä paljoakaan tunteiluille ei anneta armoa, vaan tykitetään siihen tahtiin, että heikompaa hirvittää. Välillä laulaja Till Lindemann ryhtyy tulella leikkiväksi sadistiksi, joka pyrkii polttamaan kosketinsoittajan tai vetää kesken esityksen tekopeniksen housuistaan ja ryhtyy harrastamaan seksiä lavalla olevan ”orjan” kanssa. Shokeeraavaa, sanoisi ahdistunut moraalisti, mutta tähän kokonaisuuteen shokeeraus omituisella tavalla sopii ilman, että sitä pahemmin tulisi paheksuttua. Kokonaisuutena esitys on näyttävä ja Åkerlundin käsittelyssä se on saanut elokuvamaisen ilmaisun, jonka ansiosta sitä oli helppo katsoa.

Lopputekstien aikana ei kannalta lähteä salista pois, sillä tekstien päätyttyä kuullaan vielä yksi laulu. Yllättävän kaunis kappale väkevien saundien jälkeen.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Black Dog Films, 2016

Traileri: