STOP THE PRESS!

The Shallows

The ShallowsOhjaus: Jaume Collet-Serra
Käsikirjoitus: Anthony Jaswinski
Tuotanto: Lynn Harris, Matti Leshem
Näyttelijät: Blake Lively, Óscar Jaenada, Brett Cullen
Arvio: 1/5

”The best shark movie since Jaws”, pröystäilee The Shallows (2016) etukannessaan, Steven Spielbergin vuoden 1975 klassikkoelokuvaan viitaten. Onhan niitä haikaloja tässä välissä virrannut jos jonkinlaisessa elokuvassa, ja vaikka suuri osa niistä on pöllytellyt korkeintaan pohjamutia, yllättää Shallows olemalla jopa odotettua huonompi. Jo elokuvan alkuminuuteilla käy selväksi, että Jaws- ja Shallows-sanojen painaminen samaan kanteen on suoranaista rienausta. Shallowsia voi pitää lähinnä ns. köyhän miehen / viiden pennin Tappajahaina aina musiikkiaan myöten. Ennen kuin hai on edes vilahtanut kuvissa, tekee mieli huutaa tuoretta Putous-voittajaa lainaten: ”Voi luoja, ota minut jo pois täältä!”.

Blake Lively esittää lääketieteen opintonsa keskeyttänyttä Nancy Adamsia, joka on lähtenyt lomalle Meksikoon. Hänen tarkoituksenaan on päästä fiilistelemään eräälle syrjäiselle rannalle, joka oli hänen edesmenneelle äidilleen kovin rakas.
Matkalla rannalle Nancy höpöttelee joutavia autokuskin kanssa ja tekstiviestittelee ystävälleen, joka on jäänyt hotelliin potemaan krapulaa. Perille päästyään Nancy riisuuntuu ja lähtee surffaamaan pikkupikkubikineissään. Vedessä on pari miestäkin lautoineen. Flirttaillaan hieman. Surffikohtauksissa käytetään hidastuskuvaa.
Sitten paikalle saapuu iso paha valkohai (ah, viimeinkin!). Se puree Nancya, jonka kuitenkin onnistuu paeta pienelle luodolle. Sen päälle kavutessaan Nancy loukkaa itsensä teräviin kiviin, jolloin veteen roiskuu lisää verta hain riemuksi. Onneksi Nancy on lääketieteen opiskelija ja osaa kursia itsensä kasaan jopa sillä vähällä, mikä hänellä on bikineiden lisäksi päällään.

Aika kuluu, janottaa. Välillä on kuuma ja välillä kylmä. Tilanne on tuskainen, mutta ei Nancyn sentään tarvitse ihan yksin luodollaan kärvistellä, sillä seuraa hänelle pitää siipirikko lokki – hain murjoma vissiin sekin. Vaan kun nousuvesi uhkaa peittää alleen kaksikon turvapaikan, on painuttava veteen ja uitava toisaalle murhanhimoisesta haista huolimatta.

Kiteytettynä Shallows on lähinnä turhanpäiväistä jaarittelua, korneja hidastuksia ja katsojan ajan haaskausta. Elokuva ei onnistu olemaan edes niin huono, että se olisi hyvä. Loppuratkaisusta en viitsi sanoa mitään. Vaikka elokuva kestää vain vajaat puolitoista tuntia, tuntuu sekin liialta. Visuaalisella puolella voi sentään ihailla kirkasta vettä ja Livelyn timmiä vartaloa. Jälkimmäistä ihan koko ajan. Katsojalle ei jää epäselväksi se, että Livelyllä on TISSIT.

Että näin. Lisämateriaalina voi katsoa muun muassa poistettuja kohtauksia ja jotain haijuttuja. Anteeksi, että en nyt perehtynyt niihin, mutta tuhlasin jo tarpeeksi aikaa itse elokuvan katsomiseen. Ekstroihin en sitä enää viitsinyt käyttää.
Ja eiköhän tämä arvostelukin ollut itse asiassa tässä.

Taru Oksanen for smackthejack.net

Traileri: