STOP THE PRESS!

Alone in Berlin

Alone in BerlinOhjaus: Vincent Perez
Käsikirjoitus: Vincent Perez, Achim von Borries perustuen Hans Falldan romaaniin
Tuotanto: Stefan Arndt, Uwe Schott, Marco Pacchioni, James Schamus, Paul Trijbits, Christian Grass
Pääosissa: Brendan Gleeson, Emma Thompson, Daniel Bruhl, Mikael Persbrandt
Arvio: 2,5/5

Alone in Berlin on sota-ajan Berliiniin sijoittuva draama, joka perustuu Hans Falladan todellisten Gestapo-asiakirjojen perusteella 1947 kirjoittamaan romaaniin. Tiiliskivimäisestä romaanista on Vincent Perez ohjannut varsin minimalisten elokuvan, josta on vaikeaa löytää laaksoa tai kukkulaa, niin tasarytminen ja utuisen kuvaelmamainen se on.

Elokuvan keskiössä on berliiniläinen työväenluokan aviopari Anna (Thompson) ja Otto Quangel (Gleeson), jotka saavat tarinan alussa suruviestin, että heidän poikansa Hans on kuollut rintamalla. Suru lamauttaa pariskunnan, mutta tuo myös ajatuksen, että poika on kuollut Hitlerin ahneen sotakoneiston uhrina. Otto päättää ryhtyä yhden miehen vastarintaan ja alkaa kirjoitella vaimonsa Annan avustuksella natsihallintoa vastustavia postikortteja, joita jättää näkyville ympäri Berliiniä.

Kortteja alkaa päätyä natsien salaisen poliisin Gestapon hoteisiin ja poliisietsivä Escherich (Brühl) aloittaa tutkimuksen valtion vihollisen kiinni saamiseksi. Alkaa hidas mutta vääjäämätön jahti, jossa surunsa keskeltä hiljaista, kortteihin tekstattua vastarintaa harjoittava pariskunta ei voi selviytyä voittajana.

Itse en ole Falladan kirjaa lukenut, mutta ohjaaja Perezin ja Achim von Borriesin adaptaatio on hyvin pelkistetty ja dynamiikaltaan tasainen. Näkökulman vaihdokset korttivastarintaa tutkiviin poliiseihin siirtää painopistettä muualle ja tuo jonkilaisen rikostrillerin ulottuvuuden, jota ei kuitenkaan seurata kovin intensiivisesti. Elokuva on ikään kuin tragedia, jossa kaikkien henkilöiden kohtalo on hyvissä ajoin ennalta määrätty.

Brendan Gleeson on vaihtanut irlantilaisaksenttinsa keskieurooppalaisittain murretuksi englanniksi ja etenee kuin utu-verhon läpi kuvatun elokuvan läpi päämäärätietoisesti kasvot surun varjostamilla peruslukemilla. Ymmärrämme hänen motiivinsa, mutta mitään suurempia yllätyksiä ja käänteitä henkilön toimet eivät elokuvaan tuo.

Annaa esittävä Emma Thompson tekee puolestaan miestään tukevana puolisona murtuneen äidin roolin, joka näyttäytyy vanhana mummona keski-ikäisen naisen ruumiissa. Liikkeet ja reaktiot kumpuavat kuin rauhoittavien lääkkeiden lamauttavan verhon takaa. Kohtalon vääjäämättömyys häilyy painona pään yläpuolella.

Daniel Brühlin ohueksi jäävä poliisin rooli on johdonmukainen ja venyttää inhimillisen skaalaa mielenkiintoisesti. Sivurooleista mieleenjäävin on ruotsalaisen Beckistä tutun Mikael Persbrandtin mielivaltaisen brutaali tulkinta tuloksia vaativana SS-upseerina.

Vincent Perezin ohjaus Falladan romaanista kompastuu samoihin ongelmiin kuin monet tositapahtumista inspiroidut tarinat. Tärkeä aihe peittää jännitteen ja draaman mahdollisuudet vääjäämättömän lopputuloksen ja siitä vedettävän temaattisen johtopäätöksen usvaisella harsolla.

JO Rantala for smackthejack.net

Photo’s Copyright by SF Studios, 2017

Traileri: