STOP THE PRESS!

Sid ja Nancy (Sid and Nancy)

sid_nancyOhjaus: Alex Cox
Käsikirjoitus: Alex Cox, Abbe Wool
Tuotanto: Eric Fellner
Pääosissa: Gary Oldman, Chloe Webb, Xander Berkeley, Andrew Schofield
Arvio: 4/5

Ohjaaja-näyttelijä Alex Cox vuonna 1986 tarttui punk-aiheeseen ja kirjoitti yhdessä Abbe Woolin kanssa auki yhden rockhistorian surullisimmista rakkauskertomuksista, Sex Pistolsin Sid Viciousin ja Nancy Spungenin tarinan. Elokuvasta tuli pienimuotoinen klassikko ja se heitti kuuluisuuteen ainakin ensimmäistä kertaa valkokankaalla nähdyn Gary Oldmanin sekä Chloe Webbin. Tarina sinällään ei ole kummoinen: Vicious ja bändikaveri Johnny Rotten pyytävät diilerityttöä tuomaan heille päänsekoittajaa. Tyttö kuitenkin katoaa punkkarien rahat mukanaan moneksi viikoksi mutta sattuman kautta he kirjaimellisesti törmäävät tähän myöhemmin. Sid saa tytöltä paljon muutakin kuin kamapussin ja alkaa suhde, jota kulunut adjektiivi vuoristoratamainen on liian tasainen kuvaamaan. Lempi leiskuu, tavarat lentelevät ja heroiinia imeytyy verenkiertoon kilotolkulla. Sex Pistols hajoaa, kun Vicious valitsee Nancyn pikemmin kuin bändin. Siltoja, joita ei vielä ole takana poltettu, pistetään liekkeihin urakalla. Mikään ei voi päättyä hyvin eikä toki päätykään.

Nykynäkökulmasta muinoin kauhistustakin herättänyt elokuva ei oikeastaan ole enää kovin raflaava mutta rankkaa katsottavaa se yhä toki on. Parituntisen katsontakokemuksen raskaus on kiinni useistakin tekijöistä eikä vähiten itse käsikirjoituksesta. Kahden keskenkasvuisen narkkarin maailmoja syleilevä parisuhde tuodaan katsojan silmille realistisesti ja toisinaan melko puistattavastikin. Ilmeisesti homma on mennyt juuri niin kuin Cox meille kuvaa mutta onko kaikki pakko näyttää. Välillä en tiedä mitä ajatella, sääli, viha, potutus ja nauru vaihtelevat jopa saman kohtauksen sisällä. Paras esimerkki merkillisestä otoksen luomisesta on tilanne, jossa Sid soittaa keikkakiertueelta maan toiselta laidalta Nancylle, että tämän tekisi mieli sekstailla häntä nyt heti. Tätä asiaa sitten puidaan puhelimessa, kun lapseksi heittäytyvä Sid ei suostu tajuamaan, että Nancy on kaukana. Käskee vielä naida muita naisia, tämä muusa! Riitahan siitä tulee ja huumetta on otettava lohduksi. Surkuhupaisaa, ärsyttävää mutta kaunista. Coxin nihilistinen ja rujo kerrontatyyli on omiaan lisäämään katsojan tunnemittarin värähtelyä.

Elokuva tällaisenaan on ainoastaan objektiivinen näkemys kahden punkkarin päihteenkatkuisesta romanssista muutaman vuoden ajalta, ei mitään enempää. Elokuvassa olisi voinut olla enemmän selittelyä, analyysia ja taustoitusta vaikka yleensä niitä ei teoksiin kaivattaisikaan. Nyt kuitenkin voisi olla perusteltua tietää, mikä Sid Viciousista on tehnyt Sid Viciousin. Miksi Nancy on Nancy? Kuin dokumentti ikään Roger Deakinsin kamera imee sisäänsä koko suhteen kaikessa sen karuudessaan ja kauneudessaan mutta mitään sen enempää meille ei suostuta näyttämään. Katsojalle jätetään mietittäväksi kaikki rivienvälinen ja ulkopuolinen sekä edeltävä. Ratkaisu ei aina tunnu ihan onnistuneelta, sillä meno ruudulla on ajoittain niin ahdistavaa, että katsoja alkaa kaivata katharsista. Se ei ihan synny pelkästään leikkaamalla väliin seesteisempiä kohtauksia, jotka ajautuvat kauas punk-hengestä. Sinfoniaanisiakin sävyjä tavoitellaan ajoittain ja muun remellyksen vastapainoksi sellaiselle olisi ehdottomasti ollut tilaa enemmänkin vaikkapa kokonaiskeston kasvunkin uhalla. Myös Viciousin ja Rottenin välinen suhde olisi voitu käsitellä voimakkaammin, nyt Viciousille tärkeä työkaveri häviää Sex Pistolsin lakattua kuin pieru Saharaan vaikka katsoja kaipaisi Rottenin puuttumista touhuihin vielä myöhemmissäkin vaiheissa.

Gary Oldman on maailman parhaita näyttelijöitä ja tässä läpimurto-osassaan, kuten arvata saattaa, aivan hurja. Mies tunnetaan muuntautumiskyvyn mestarina eikä tätä Viciousia voisi edes arvata samaksi tyypiksi kuin vaikkapa Batman Beginsin viiksekästä Jim Gordonia tai Draculaa. Oldmanin alkukantainen ja primitiivinen Vicious ei päästä energiallaan itseään eikä katsojaa hengähtämään hetkeksikään. Vicious eli täysillä, joten sitäkin riemukkaampia ovat hetket, jolloin Oldman päästää roolihenkilönsä naamarin hetkeksi laskeutumaan ja kaivaa esille Sidin hymyn, elämäniloisuuden ja hetken rauhan. Muutkin roolihenkilöt ovat onnistuneita vaikka Chloe Webbin Nancy onkin hieman suoraviivainen ja vailla nyansseja, mikä on ehkä aavistuksen mielenkiinnoton tulkintaratkaisu.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by MGM, 1986

Traileri: