STOP THE PRESS!

Twelfth Night

Daniel Rigby, Tim McMullen, Imogen Doel and Tamsin Greig. Photo by Marc Brenner

Daniel Rigby, Tim McMullen, Imogen Doel and Tamsin Greig. Photo by Marc Brenner

Taltiointi: 6.4.2017 Olivier Theatre Lontoo
Ohjaus: Simon Godwin
William Shakesperen näytelmä
Näyttelijät: Tamsin Greig, Phoebe Fox, Tamara Lawrence, Daniel Ezra, Oliver Chris, Emmanuel Kojo, Brad Morrison, James Wallace, Tim McMullan, Niky Wardley, Daniel Rigby, Adam Best, Doon Mackichan, Imogen Doel, Whitney Kehinde, Ammar Duffus
Arvio: 4,5/5

Illyrian rannikolle haaksirikkoutunut Viola luulee kaksoisveljensä Sebastianin kuolleen myrskyssä. Päästäkseen herttua Orsinon lähipiiriin Viola pukeutuu mieheksi ja ottaa nimekseen Cesario. Herttua on rakastunut silmittömästi veljensä menettäneeseen Lady Oliviaan ja jotta hän saa lemmenviestinsä tälle toimitettua, on syytä käyttää Cesariota viestinviejänä. Kun Lady Olivia rakastuu tähän nuoreen salskeaan viestintuojaan, on kuvio jo melkoinen. Soppaan omat lusikkansa lyövät myös Maria, Sir Toby ja Sir Andrew, jotka juonittelevat marmattavan palvelijattaren Malvolion pään menoksi. He saavat hänet uskomaan, että Cesarioon rakastunut työnantaja olisikin todellisuudesta rakastunut Malvolioon. Tästä alkaa sellainen ihmissuhdekomedia, jonka vain Shakespeare osaa ja taitaa.

Kun näytelmää katsoo, niin voi miettiä millainen lienee ollut vastaanotto aikoinaan. Sen verran tässä heilutellaan sukupuolirooleja, että vaikka toki nykyisessä sovituksissa onkin draivia, niin ei varmaankaan tuolloin kaikki olleet niin ymmärtäväisiä. Joka tapauksessa voi reilusti sanoa, että mestarinäytelmäkirjailija on ollut suorastaan hillittömällä tuulella, sillä Twelfth Night on vakavasta pohjastaan huolimatta todella hauska. Se tarjoaa aidosti materiaalia, jonka parissa katsoja voi suorastaan nauttia yleensä vakavien tarinoiden kertojan kieroutuneemmasta puolesta. Ohjaaja Simon Godwin on tätä ennen ehtinyt ohjaamaan vain pari Shakespeare-tulkintaa, jotka ovat olleet niitä traagisia tarinoita. Koska miehellä on takanaan monia erilaisia projekteja aina draamasta komediaan, niin hän on hyödyntänyt omaa osaamistaan tässä tulkinnassa. Se ei todellakaan ole sellainen, joka tiukasti tarrautuisi perinteiseen shakespearemaiseen tulkintaan, vaan rajoja rikotaan monin eri tavoin. Esimerkiksi lavastuksessa ja puvustuksessa on hyödynnetty mielikuvitusta ja luotu tietynlaiset tunteet myös esimerkiksi vaatetuksen värimaailmassa. Kuten yleensäkin, keskeistä ovat kuitenkin itse näyttelijät. Moniulotteisimman roolisuorituksen vetäisee Malvoliota esittävä Tamsin Greig, joka pystyy roolissaan venymään sellaisiin atmosfääreihin että oksat pois. Hän tekee uskottavasti hahmostaan toisaalta hyvin voimakkaan ärripurrin, joka kuitenkin hyvin ei-niin-pienellä kelpottelulla saadaan niin pirstaleiksi kuin ihmisen vain voi saada.  Kerrassaan hieno tulkinta tästä Shakespearen yhdestä hienoimmista komedioista.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Traileri: