STOP THE PRESS!

Tii tii tiainen: Luontokuvaus kohtaa runonlaulun tiaisten salolla

Tii tii tiainen

Kuva: Samuli Haapasalo

Katso ikkunasta kotipihalle, vilkaise kaupunkipuiston puihin tai suuntaa syvälle metsään: kohtaat tiaisen, ihmisen ikiaikaisen ystävän, tuhansien vuosien tutun. Nämä älykkäät linnut elävät ihmisen rinnalla ja samalla omissa oloissaan, tuttuina ja tuntemattomina samaan aikaan. Tiesitkö esimerkiksi, että tiainen pystyy muistamaan jopa tuhat pikku kätköpaikkaa, joihin se on piilotellut syötävää talven pahoiksi pakkaspäiviksi?

Tii tii tiainen on kirja kaikille, jotka haluavat tutustua tiaisiin. Kirjassa esitellään tiaisten moniääninen kirjo, johon lukeutuvat niin pihabongausten ykkösnimi talitiainen kuin myös syntymämetsässään viihtyvä hömötiainen. Samuli Haapasalo, Tii tii tiainen -kirjan kuvaaja ja kirjoittaja ja pitkän linjan lintuharrastaja, pitää juuri hömötiaista Kalevalan tiaisena. Kun kerran Kalevalakin tuntee tiaisen, sen laulua on kuunneltu jo tuhannet vuodet. Linnun olemus ja ääni kuuluvat ihmeelliseen saloon, kalevalaiseen metsään.

Haapasalo on tallentanut Tii tii tiaisen yksityiskohtaisen tarkoissa valokuvissa tiaisen eloisan, ketterän, akrobaattisenkin olemuksen. Huomio kiinnittyy myös tiaisen laululurituksiin ja palleroiseen ulkomuotoon. Haapasalo on kuvannut lintuja ja niiden elinympäristöjä, tiaisten saloa. Salo kattaa supisuomalaiset maisemat kuusinotkoineen, mäntykankaineen ja ahon laitoineen. Tiaisten lisäksi Haapasalo on kuvannut salon muita lintuja ja eläimiä, jotka kuuluvat olennaisesti tiaisten elinympäristöön.

Teos tutkiskelee tiaisten arkista aherrusta ja elämää ruokintapaikalla, tiaisparven muodostumista ja vaellusta. Tii tii tiainen esittelee myös tiaisten nimien muunnelmia; esimerkkinä talitintti eli pakkastiainen, titi, talitölkkönen, talipöhköinen, törötiitti… Voiko rakkaalla tiaisella olla jo liian monta nimeä?

Monet sananlaskut ja vertaukset viittaavat ihmisen ja tiaisen kohtaamiseen asumusalueilla tai metsätöissä sekä molemminpuoliseen kiinnostukseen. On kun tiiasen pääkallo on karvialainen sananlasku jäätikköisestä tiestä. Tiaisen kiiltävä, sileä pää kätkee alleen kovan pääkallon, jota useassa muussakin sanonnassa ihmetellään. Kerrassaan kovapäisiä pikkulintuja, talin takojia.