STOP THE PRESS!

Dai Kaht – Dai Kaht

Dai Kaht - Dai KahtTuotanto: Dai Kaht
1. Karaouh 2. Wakü 3. Helvet Sttröi 4. Gnyynlaggör 5. Addurrenn 6. Kadett Mozamï 7. Advent 8. Doover Üouh
Arvio: 3,5/5

Mikäs se on tämä Dai Kaht? Pitäisikös tähän nyt suoraan kopioida saatekirjeen alkusanat? Pitäisi: ”Soitamme 70-luvun tyylistä progressiivista rokkia Avant-rock vivahteilla ja voimakkailla Zeuhl vaikutteilla. Kuten monet Zeuhl yhtyeet, laulamme omatekoisella kielellä. Karikatyyrisen laulukielemme perusfunktio on tarjota kuulijalle suora kokemus tunteista, joita kappaleissamme esiintyy. Lyriikoiden pohtimisen sijasta, haluamme tarjota värikkään spektrin voimakkaita tunteita, jotka ylittävät eri kansallisuuksien rajat, luoden universaalin kokemuksen. Esikoislevymme kertoo ihmiskunnan selviytymisestä avaruuskolonialismin aikakautena.” Aha. Ok. *googlaa zeuhlin*

Kajaanista tulevat ja neljä vuotta ovat toimineet he. Ja kylläpä osaavat soittaa. Eihän tällaiseen savottaan toki auta kansanopiston Landola-kurssilta suoraan lähteäkään. Dai Kahtin paras asia on levyltä vyöryvä tunnelma. Se välittää todellista asialle omistautumista ja sitä, että levyä on luotu taiten. Mutta se avaruuskolonialismi-aspekti? Joo, on se siellä. Todella!

Kappaleet ovat proge-kontekstissa pituutensa puolesta täyttä punkia. Mitäs se sellainen on, että avant-rock biisi ei kestä neljääkään minuuttia? No se on Dai Kahtin lähestymiskulma asiaan. Tässä mennään kuin tiivistetysti koko kokeilevan rockin läpileikkaus. Eikä biiseissä turhia paisutella, tempo on rivakka ja asia tulee selväksi vaikka kielestä ei edellä mainituista syistä ymmärrä halaistua sanaa. Sovituksissa ollaan oltu todella luovalla tuulella, siksi levyä on kautta linjan kiva kuunnella.

Enhän minä tästä oikeasti mitään tajua enkä tiedä, koijataanko tässä nyt kriitikkoparkaa. Tiedän kuitenkin, että hyvän mielen Dai Kaht esikoisellaan jättää. Monessa biisissä on hykerryttäviä yksityiskohtia, jotka kaikki eivät liity edes sinänsä virtuoosimaiseen instrumentalismiin – esimerkiksi Gnyynlaggör nostaa kalmistojen kätköstä riemukkaasti itsensä Matti Pellonpään. Kyseessä ei liene suora kunnianosoitus mutta vahvoja vaikutteita Peltsin suuntaan japinassa hakematta on. Paljon muitakin vaikutteita ja vertailukohtia olen levyltä löytävinäni mutta ehkäpä tämä on ns. jokainen kuulkoon itse mitä haluaa- tyyppinen ratkaisu.

Hieno orkesteri. Loppukiteytyksen ei voi sanoa kuin omatekoisella kielellä: Gwyrn joåå p dsaaren, Dai Kahta aj ajomaslas r’ggein slanti – mo varaudes p de auzzen de villa brgn. Yytibba p zoimeli!

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Dai Kaht, 2017