STOP THE PRESS!

Plan Divine – For the Pleasure of Remorse

Plan Divine - For the Pleasure of RemorseTuotanto: Plan Divine
1. Snow Black 2. The Pleasure of Remorse 3. 2 Seconds 4. One Way to Go 5. W.A.B.T.H.F. 6. Fade Away 7. Another Name 8. All I Can Ask Is Why
Arvio: 4/5

Mitenkäs se oli…HIM siis on lopettamassa ja uudelleensyntymisen lain mukaan sen sielu on jo jatkanut matkaansa eteenpäin, Ouluun. Plan Divine otti kopin ja pistelee omakustannedebyytillään sellaista Valo-pastissia, että ihan naurattaa. Tai itse asiassa parempihan tämä on kuin sen esikuvayhtyeen moni tuoreempi kiekko.

Koska tällaisessa arvostelussa ei varmaankaan saa sanoa, että tämä For the Pleasure of Remorse on täynnään aivan helevetin päheetä rokkia, niin tyydyn toteamaan, että albumi on soitettu ja tuotettu niin taitavasti, että ihmettelenpä näiden olleen kasassa vasta viitisen vuotta ja tosissaan touhuamassa vasta esikoistaan. Tuota…oikeastiko tämä ei ole kelvannut lafkoille vai haluttiinko itse tuottamalla pitää vapaus hallussa ja langat käsissä? No, ratkaisu tuntuu joka tapauksessa oikealta, sillä levyllä ei kyllä olla sorruttu kompromisseihin. Sovitusten pienimmätkin nyanssit ovat mietityn kuuloisia ja miksaus helisee ilmavan kuohkeasti mutta samalla jokaisen soittajan taitavuuden tallentaen.

Tätä levyä voi kyllä pitää yllätyksenä, se imee välittömästi mukaansa, repii ennakkoluuloista ja täräyttää naamaan niin melodista radiorockia, että kuulija riisuutuu aseista aivan vapaaehtoisesti. Ja biiseissä on todella paljon tarttumapintaa, hyviä kikkoja sekä kerroksellisia melodioita – levyä ei voi varsinaisesti sanoa vaikeaksi mutta siitä saa silti irti paljolla kuuntelulla yhä enemmän ja enemmän. Näistä kappaleista melkeinpä joka ainoan voisi laittaa radiokanaville jakoon, sillä mukana ei ole liian ’pelottavaa’ materiaalia vaan hyvin lajityypillistä keskilinjan raskaahkoa rockin räimettä. Metalli on tälle ehkä liian äärimmäinen genre, joten ei käytetä sitä sanaa.

Melodisten kappaleiden ja kekseliään toteutuksen lisäksi Plan Divinen avauksella huomio keskittyy tietysti solistiin. Juuso Sippola on erinomainen. Hän vaikuttaa nuorelta, kuten koko kööri, mutta se ei estä häntä käyttämästä laajaa ääntään sielukkaasti ja kunkin kappaleen vaatimalla notkeudella. Häneen ei ehdi kahdeksan kappaleen aikana kyllästyä, vaan päinvastoin korva jää hamuamaan lisää Sippolaa ja Plan Divinea. Niin – 8 kappaletta ei ole kovin paljon mutta se tarkoittaa sitä, että levylle on puristunut silkkaa timangia, välibiisit loistavat poissaolollaan.

Takauma toukokuun 23. päivään vuonna 1997. Allekirjoittanut todisti ensimmäisessä kappaleessa mainitun, tulevan suuryhtyeen yhtä ensimmäisistä keikoista Maailma Kylässä- festivaaleilla Helsingin makasiineilla. Siitä tuli villi olo, että tuosta tummaäänisestä laulajasta ja koko poppoosta kuullaan vielä. Sama olo on nyt Plan Divinen kohdalla vaikka ihan näin ääniraitojen välityksellä siihen tutustuminen tapahtuukin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Plan Divine, 2017