STOP THE PRESS!

Gugi – Mies joka kotiin sut vie

Gugi - Mies joka kotiin sut vieTuotanto: Bark Boat Music
1. Välkehtivää vettä 2. Kadun toista puolta 3. Köpis -66 4. Hehku 5. Kun rakkautta on 6. Vihree Elviira 7. Heinäkuu 8. Maailma tarvitsee rakkautta 9. Antaa pyörii vaan 10. Mies joka kotiin sut vie
Arvio: 3,5/5

Vasilij Kokljuschkin tekee soololevyjä solkenaan. Edellinen tuli 2014 ja siitä edellinen 1969. Gugi on siis vanha Topmost-veijari, jonka nimi on enimmäkseen viime vuosina tullut tunnetuksi taustavaikuttajana. Kaikkihan hänet musiikkipiireissä tietävät mutta se, että hän vielä 69-vuotiaana ottaa ja heittäytyy omilleen ihan artistina, on aikamoinen yllätys. Taustavoimista löytyy Se-yhtyeestä muistettua Yari Knuutista, Kari Pesosta, Jiri Nikkistä jne. Ja meininki on tunnelmallista ja melodista vanhan ajan poprockia.

Gugi ei ole laulajana mikään caruso, joitakin kertoja levyllä mennään lähes ammuvainaan osastolla, mutta se ei juuri haittaa, sillä kappaleissa on hyvää, rentoa etenemistä ja mies tulkitsee karhean osuvasti itselleen sopivia, tärkeän oloisia biisejä. Kappaleet ovat hyvää radiopoppista niin pituudeltaan kuin muutenkin ja ovathan nämä eetterissä raikuneetkin. Ei tästä nyt mitään kuolemattomia schlagereita ehkä irtoa mutta kokonaisuutena levy on mukavaa kuunneltavaa.

Jonkinlaista iskelmällä kuorrutettua aikuispoppia tämä kai on. Paljon on viittauksia isoihin artistinimiin sovituksissa, Kun Rakkautta On esimerkiksi on kuin Roy Orbisonin 80-luvun tuotantoa. Sitä seuraava Vihree Elviira on tuotantonsa puolesta jo ihan silkkaa humööriä. Kyseessä on levyn menokkain pala, joka juuri oikeassa kohdassa katkaisee keskitempoisen poljennon ja saanee bileet pystyyn keikkapaikoillakin. Levyn soitanta ja toteutus muutenkin on ammattimiesten työtä, kertoohan sen jo pitkä nimilista, jota tuolla alussa jo hieman tavailin.

10 kappaletta tätä on kaikesta huolimatta ihan tarpeeksi. Gugin lauluäänessä on jotain, mikä saa kyllästymään siihen ja vaikka soitto toimii ja kappaleet ovat pikkukivoja, niin mieleen ei lopulta jää paljonkaan. Ehkä kyseessä onkin siis eheä kokonaisuus. Ja onkin. Kappaleiden parhaimmistoa edustavat avausraita, sinkkulohkaisu Välkehtivää Vettä, jo mainittu Kun Rakkautta On ja Antaa Pyörii Vaan, jossa on suuri stadionsovitus ja joka flirttailee modernin rytmimusiikin ilmaisun rajamailla. Päätösnimikkobiisi on riipaiseva ja jättää jokseenkin lohduttomiin tunnelmiin.

Gugin uutuus on sympaattinen ja kiva levy mutta ei oikeastaan sen enempää. Toivon tälle kuulijakuntaa ja Gugin myöhäiselle toiselle tulemiselle pitkää ikää.

Renek for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Bark Boat Music Oy, 2017