STOP THE PRESS!

Arvoituksia arkussa (Death at a Funeral)

arvoituksia_arkussaOhjaus: Frank Oz
Käsikirjoitus: Dean Craig
Tuotanto: Sidney Kimmel, Laurence Malkin, Diana Phillips, Share Stallings
Pääosissa: Matthew Macfadyen, Andy Nyman, Kris Marshall, Peter Dinklage, Rupert Graves
Arvio: 3,5/5

Arvoituksia Arkussa on näyttelijä-, ohjaaja- ja Muppet-veteraani Frank Ozin 14. pitkä draamaohjaustyö. Filmi on sinällään hieman kliseinen, perusbrittityyppinen komedia suvusta, jonka päämatriarkka kuolee ja nyt ollaan kokoontumassa pistämään papparaista maan poveen. Perheessähän totta kai on monen sortin hiippailijaa, niin narkkarifarmaseuttia kuin äkäistä rullatuolivanhustakin. Homma alkaa mennä käsistä, kun muutenkin appikokelaansa silmissä huonossa huudossa oleva asianajaja nappaa hautajaishermostukseen valiumin sijasta LSD:tä. Soppaa lisää paikalle hiihtelevä pikkumies, joka alkaa ladata esille valonarkoja valokuvia vainajasta ja itsestään homppelihommissa ja pyytää sitten muhevaa ennakkoperintöä etteivät fotot ’vahingossa’ lipsahda koko suvun silmille. Sitten alkaa piilottelu- ja murhaleikki, jossa rymistellään, sekoillaan ja koetetaan voittaa aikaa. Lopuksi saadaan lapsiuutisia ja selvitään kiristyksestäkin mutta LSD:t ovat silti hukassa…

Nyt on tehty tyypillistä brittifarssia, eikä sitä ole yhtään hullumpi katsella. Oz osaa hommansa konkarin tavoin ja pitää homman yllä mutta leikkausvaiheessa alun tyhjäkäynnin ja toiston olisi ehdottomasti suonut editoitavan poies. Kun henkilöitä on paljon, niin pitäähän ne esitellä ja aluksi katsojalla onkin pieniä vaikeuksia muistaa kaikkien suhteet kaikkiin mutta kyllä se siitä olisi suttaantunut ilman asioiden liiallista vatvomistakin. Kaikkea ei aina tarvitse näyttää, päinvastoin, elokuvan alkua olisi voinut sujuvoittaa napakammilla leikkauksilla paljonkin ja samalla luoda vaikkapa lisää huumoria. Voitetun ajan verran loppuun vielä lisää slapstickia, niin johan olisi varsinainen kakku kasassa. No, eihän tämä nyt tylsyyteen varsinaisesti tapa näinkään. Elokuva muuten alkaa hauskalla animaatiolla, jossa ’ruumisauto’ törttöilee jo siihen malliin, että katsoja arvaa hankaluuksia olevan tiedossa.

Vaikka kupletin juoni on aika selkeä siinä vaiheessa, kun kääpiökasvuinen miekkonen, jota muuten mainiosti jälleen esittää mm. The Station Agent- elokuvasta tuttu Peter Dinklage, astelee muikeine ilmeineen paikalle, on arkun varsinainen arvoitus silti riemastuttava. Hyvin tehdyt kohtaukset ovat hauskoja ja lisää huumoria luodaan luutuneilla perheasenteilla. Kaikki tämä on kyllä nähty moneen kertaan mutta kun tämäkin viihdyttää niin antaa sen viihdyttää. Pyörää tai edes kameraa ei Arvoitus Arkussa toki keksi ja sen heikkouksiin kuuluu myös aivan lopussa romahtava toiminnan taso. Liikuttavan ja miettimään laittavan lopetuskohtauksen ymppääminen ei kokonaisuuteen oikein istu mutta sen oikeastaan antaa anteeksi, kun muuten hymyä on riittänyt. Nimenomaan hymyä, varsinaista riemunaurua syntyy ainoastaan muutamaan otteeseen mutta on tämä enemmän kuin moni komediaksi itseään kutsuva pystyy tarjoamaan. Erityisesti Alfie-sedän kohtaukset ovat riehakkaita ja joukossa on myös niin paljon naurettavan ärsyttäviä henkilöitä, että sekin jo huvittaa.

On se kumma, että hautajaisista on viihdehistorian saatossa syntynyt niin paljon riemukasta tavaraa. Tästäkin elokuvasta saisi oikealla sovituksella oikean farssihitin teatterilavoille enkä epäile etteikö sellaista jo väännettäisi. Kaikki aineksethan ovat kasassa: Väärinkäsityksiä, psykedeelisia tilanteita, outoja prototyyppi-henkilöhahmoja, henkilöitä vaikeissa paikoissa, ovien pauketta, valheita ja tietenkin ehtaa kakkaa! Ei tästä ehkä hittiä tule mutta kyllä tämä pieni komediahelmi katsomassa kannattaa käydä heidän, jotka eivät nauramista ja hyvälle tuulelle tulemista vihaa. Maailmassa on niin paljon ahdistusta ja vihaa, että tällaista kaatuiluterapiaa tarvitaan sinne väliin styroksipuskureiksi pahuutta vastaan.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Stable Way Entertainment, 2007

Traileri: