STOP THE PRESS!

TaoTao

tao_taoOhjaus: Shuichi Nakahara
Pääosissa: suom äänenä Inkeri Wallenius
Arvio: 4/5

TaoTao on japanilais-saksalaisella yhteistyöllä syntynyt legendaarinen animaatiosarja 20 vuoden takaa. TaoTao elelee pandamuorin sekä ystäviensä Kiki-apinan, PurPur-kurren ja jänökolmosten kanssa Himalajan Waizan-vuorella ja pohtii elämän suuria syvyyksiä. Pikkuiset joutuvat yleensä jonkin probleeman eteen ja sen ratkoo mamma-panda kertomalla opettavaisen tarinan, joka antaa pohtimista ja ratkaisee asiat. Tällä levyllä kuullaan perinnesatu kolmesta pienestä porsaasta sekä nuoresta seeprasta, joka pelastaa heimonsa kuivuudelta lähtemällä vaaralliselle matkalle sadetta anelemaan. Mukana on myös juttu sateenkaarilinnusta ja siitä miten maan linnut saivat kauniit värinsä sekä tarina lörpöttelevästä kilpikonnasta, joka oli kokea kohtalonsa taipumuksensa takia. Tarinoista paras kertoo kuitenkin koirakaveruksista, jotka jakavat kaiken löytämänsä lihan mutta joista toinen alkaa ahneeksi löydettyään valtavan jättiluun. Kun toinen ei saakaan saaliista osasta, alkaa riita, joka ei pääty koskaan. Inhorealistista kerrassaan.

TaoTao on sympaattinen ja itse hahmo vallan suloinen pallukka. Koko hommasta suorastaan hönkii aasialainen viisaus ja sadut ovat niin mukavaa kuultavaa, että niitä kuuntelee ahmien korvat ammollaan. Onneksi myös visuaalisuus on kohdallaan, sillä ajan hammas ei ole purrut tähän niin pahasti kuin vaikkapa Maija Mehiläiseen. TaoTao kumppaneineen on ilmeikäs ja moniulotteinen ja erityisen hyvin tehtyjä ovat itse sadut, joissa on ollut hieman eritavalla tyylitelty tapa tehdä kuin itse TaoTaon pätkissä. Ratkaisu tuntui onnistuneelta aikanaan ja tekee sitä tänäkin päivänä. Kyllä tämän parissa uskallan väittää lapsen viihtyvän yhä.

Parhaiten nykynuoriso taitaa muistaa TaoTaon siitä tunnuskappaleesta, josta Guava-yhtye teki radiohitiksi nousseen coverinkin pari vuotta sitten. Tässä se viehättävä kappale nyt on alkuperäisenä versiona soimassa ja edelleen niin viehättävänä, ettei jaksojen alkuja oikein henno edes kelata yli. Mitä muuten ääniin tulee, niin suomenkielisessä toteutuksessa on tällä kertaa lähdetty siitä, että on vain yksi kertoja, joka ei yritäkään esittää hahmoja eri äänillä vaan vie tarinaa eteenpäin ’hän kertoo, panda-äiti toteaa…’- tyyliin kuin Lasse Pöysti aikoinaan Pikku Kakkosessa konsanaan. Homma toimii, etenkin kun Inkeri Walleniuksen ääni passaa tähän kuin nakutettu ja kerronta pysyy koko ajan kasassa ilman pahoja viivytyksiä tai tahattomia taukoja. Kun äänisynkasta ei varsinaisesti tarvitse välittää, on sarjan seuraaminen jotenkin vapauttavampaa. Hieman ihmeellistä kylläkin on alkuperäisen saksalaisen äänen melko kova kaikuminen suomenkielisen ääniraidan alla mutta kyllä siihenkin tottuu.

Onhan tämä vähän kasaria ja nykytempoon verrattuna hidasta mutta toisaalta myös väkivallatonta, viisasta ja sympaattista viihdettä. Joidenkin jaksojen alkuseikkailut ovat vähän keksimällä keksittyjä vain jotta saadaan itse satu alkamaan mutta toisaalta tästä puuttuu länsimaista lasta ehkä joskus japsianimaatioissa vierastuttava miyazakimainen stabiilius. Tässä liike ja animointi on sujuvaa, linjakasta ja jatkuvaa, yksityiskohdat ilmeikkäitä ja sisällöt oikeasti perimmäisiä. Olkoon se sitten joistain tylsää. Ei tätä ehkä isoina annoksina lapset ahmia jaksa mutta silloin tällöin tämä on sangen suositeltava paketti vaikka joulupyhiksi.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision, 2007