STOP THE PRESS!

Erasure – World Be Gone

Erasure - World Be GoneTuotanto: Erasure
1. Love You To The Sky 2. Be Careful What You Wish For 3. World Be Gone 4. A Bitter Parting 5. Still It’s Not Over 6. Take Me Out Of Myself 7. Sweet Summer Loving 8. Oh What A World 9. Lousy Sum of Nothing 10. Just A Little Love
Arvio: 4/5

Käsi sydämelle (se on siinä nännien alla): Kuinka moni tiesi, että Erasure on yhä olemassa? Tai että Andy Bell ja Vince Clarke ylipäätään ovat yhä elossa? No tarkistetaanpa faktat ja tehdään ns. taustatyötä: Eihän yhtye ole peijakas vieköön missään vaiheessa edes ollut hajalla tahi poissa. Levyjäkin on ilmestynyt tasaiseen tahtiin, tällä vuosikymmenelläkin ennen tätä World Be Gone- uutuutta jo kolme. On se hyvä, etten kuollut nuorena niin sain yllättyä tästäkin tiedonmurusta.

Asiaan. Miltä kuulostaa keski-iältään 54-vuotiaiden ukkeleiden konepoppi herran vuonna 2017? No hyvältähän se. Tämä levy nyt ei ole puolueettomissa käsissä, sillä kasari-, syna- ja kaikenlainen konepoppi riisuu allekirjoittaneen aseista ja housuista aina ja kiistattomasti. Hassua tässä on se, että tavallaan palaan Erasuren pariin kuin yksikään näistä vuosista ei meitä olisi erottanutkaan mutta samalla kuuntelen kuin uutta ystävää, kuin jotain tämän vuoden tulokasbändiä uusine soundeineen. Erasure on samalla vanha ja tuttu ja samalla kiinni nykypäivässä. Mutta eri tavalla kuin Pet Shop Boys, joka on päivittänyt soundiaan tietoisesti ja melko radikaalistikin. Erasure kuulostaa itseltään. Vaikeasti hahmotettava yhtälö.

No onhan tämä nyt hyvää musiikkia. Tavallaan en ihmettele, että yhtyeen edelliset levyt ovat menneet ohi suurempaa huomiota herättämättä sillä ei tällainen melodinen konejollottelu ole aina ollut niin muodissa. Se nyt kuitenskin on vaan sillä lailla, että kaksikolla Clarke-Bell on pettämätön melodiavainu ja kyky tehdä pienillä ranneliikkeillä toimivia poppiskipaleita. Eipä siis ihme, että yhtye vetää 32-vuotisen taipaleensa kunniaksi saleja täyteen tänä kesänä Robbie Williams lämmittelijänään. Tai miten päin se nyt lienikään.

Levyllä on monta yksinkertaisesti kelpoa kappaletta mutta onhan esimerkiksi heti avauksena kuultava Love You to the Sky heti yksi yhtyeen parhaista koskaan. Monessa kappaleessa, kuten vaikkapa Take Me Out of Myselfissä viehättää sahamainen kaanonsoundi, eräänlainen haamukaiku, joka kertaa niin taustan synamattoa kuin vokaaliosuuksiakin. Se on itseasiassa ollut Erasuren tavaramerkkejä jo muinoin 90-luvulla. Sweet Summer Loving hyväksikäyttää naiivia pörinäsoundia, josta tulee mieleen muinainen Cakewalkin Tsunami Warning – sillä oli hauska leikitellä ja niinhän sillä tehdään nytkin. Kappale itsessään tuo takaumia vanhaan Yazoo-klassikkoon Only You – miksiköhän…

Hyvä Erasure. Vanhassa vara parempi. Yhtye tarjoilee uutukaisellaan vanhaa, uutta, sinistä ja lainattua oikein olan takaa. Vain kaltaiseni ääliöt olivat bändiä hautaamassa tai luomisvoimaansa kyseenalaistamassa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Mute, 2017