STOP THE PRESS!

Little Steven – Soulfire

Little Steven - SoulfireTuotanto: Steven van Zandt
1. Soulfire 2. I’m Coming Back 3. Blues Is My Business 4. I Saw The Light 5. Some Things Just Don’t Change 6. Love On The Wrong Side Of Town 7. The City Weeps Tonight 8. Down And Out In New York City 9. Standing In The Line Of Fire 10. Saint Valentine’s Day 11. I Don’t Want To Go Home 12. Ride The Night Away
Arvio: 3,5/5

Pikku-Tapsa täyttää syksyllä jo 67 vuotta. Päivät täyttyvät näyttelemisestä ja Pomon kanssa hengailusta. Soololevyjä on tippunut tasaisen hitaaseen tahtiin – käsillä oleva on miehen seitsemäs omalla nimellä tehty albumi. Eikä epäselväksi tule, kenen iso kädenjälki tässäkin taustalla vaikuttaa.

Mikään ei ole muuttunut. Steven tekee edelleen karheaa, isoa americanaa. Ihan sitä samaa lajia samoilla mausteilla kuin 30 vuotta sittenkin. Biiseistäkin joka ainoa voisi olla vaikkapa vuoden 1984 Voice of America- levyltä. No okei, ehkä nyt ollaan hieman enemmän rämeikössä, deltalla etsimässä bluesin syvintä olemusta mutta periaatteessa biisit kumartavat suureen jenkkiläiseen lauluntekijähistorian suuntaan. Ja onhan nyt esimerkiksi I’m Coming Back- kappaleen riffi ihan täysi, ei vain laina vaan, silkka varastus Bruce-herran aiemmista tekemisistä.

Levyn ongelma on, ettei siihen oikein osaa suhtautua muuten kuin taas vain yhtenä van Zandt-Springsteen- jatkumona. Eihän se toki paha asia ole. Ei varsinkaan, kun kappalemateriaali kuitenkin jokseenkin toimii. Soitantopuolesta on turha sanoa mitään, tämän kovempia instrumentalisteja tuskin tähän musiikkiin Ameriikasta edes löytyy. Levy on myös taitavasti tuotettu ja sen dynamiikka on harkitun kuuloinen. Mutta sitten taas…en oikein tiedä pelittääkö tämä itsenäisenä tekeleenä, siis poissa Boss-kontekstista? Eihän sille voi mitään, että iso varjo on vahva ja aiemmat tekemiset kuultavat lävitse.

Eihän tämä ole yhtään sen huonompi tai parempi levy kuin Stevenin edellisetkään. Tämä vain on. Soi muhkeasti ja aiheuttaa paljon audiaalista mielihyvää. Kappalemateriaali on vähän epätasaisehkoa mutta parhaimmillaan ollaan ihan herran soolouran parhaimmistobiisien parissa eikä se ole vähän se. Steven ei ole laulajana mikään moniulotteinen supertulkki mutta örisee omat osansa purkkiin kokemuksen tuomalla varmuudella ja biisien vaatimalla tunteella.

Homma ei tavallaan jää mistään kiinni. Kokonaisuus vaan jää vähän vähemmäksi kuin osiensa summa. Silti Stevenin uutukainen kannattaa esimerkiksi kaikkien Springsteen-fanien tsekata. Kelpo sfääreihinhän tälläkin plätyllä päästään.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Wicked Cool/Big Machine/UMe, 2017