STOP THE PRESS!

Cody ChesnuTT – My Love Divine Degree

Cody ChesnuTT - My Love Divine DegreeTuotanto: Anthony Khan
1. Anything Can Happen 2. Africa The Future 3. She Ran Away 4. Bullets In The Street And Blood Ft. Raphael Saadiq 5. So Sad To See (A Lost Generation) 6. Always Sebrena 7. Make a Better Man 8. I Stay Ready 9. Image Of Love 10. It’s In The Love 11. This Green Leaf 12. Peace (Side-by-Side) 13. Shine On The Mic 14. Have You Heard Anything From The Lord Today
Arvio: 3,5/5

Cody ChesnuTT on jo 49-vuotias mutta edelleen Suomessa vähän tuntemattomahko R&B- nestori. Tosin vasta 2002 alkaneella levytysuralla ei ole tapahtunut kovin paljon. Kädessä pajattava albumi on herran viides. The Rootsin kanssa levytetty The Seed 15 vuoden takaa lienee Suomessa(kin) se herran tunnetuin pikkuhitti. No mutta jos referenssiksi lyödään em. yhtye ja vaikkapa Pharrell Williams niin kukin tietänee mistä on kyse. Ja mitäs, herraltahan löytyy kaikuja jopa aina Marvin Gayesta asti.

Wikipedian mukaan Chesnutt operoi alueilla rock, funk, soul, hip hop ja blues mutta kyllä minä listaan lisäisin pienen ripauksen reggaeta. Ei tämä tyypillistä takapotkua ole mutta reggaen rentous yhdistettynä modernin mustan rytmimusiikin aineksiin tekee My Love Divine Degreestä riemastuttavan ja yhtä aikaa sangen eksentrisen kuuntelukokemuksen. Kappaleissa on rutosti tarttumapintaa, ne ovat iloisia ja niiden maailma vaihtelee pöyhkeän isosta soundaavuudesta pienieleisen naiviin tulkintaan. Välillä jopa yhden laulun sisällä mennään ääripäästä toiseen – She Ran Away esimerkiksi on jo sen verran merkillinen tekele, että sitä ei ihan kertakuuntelulla niele purematta.

Chesnutt laulaa herkästi ja tunnelmallisesti. Hänen korkea äänensä on tavallaan ohut ja hauras mutta tarpeen vaatiessa siitä löytyy nyansseja vaikka kuinka paljon, kun vaihdetta oikein survotaan pykälään. Miehen takana joraava orkesteri on teroitettu huippuiskuun, joten juttu ei ainakaan jää siitä kiinni. Se mikä levyllä sen sijaan eniten ottaa elimeen, on kappaleiden ajoittainen outous. Tähän on tuhlattu hirveästi hyviä aineksia mutta niitä ei ole oikein osattu käyttää loppuun saakka. Monessa kappaleessa on esimerkiksi mielekäs sointukulkua tukeva melodia mutta sitten kun siihen tottuu ja jalkakin alkaa vipata, siirrytään johonkin muunlaiseen tunnelmaan. Ei ihme, että Chesnutt on jäänyt vähän pienen piirin ihmeeksi.

Ainakin levyllä on tarjontaa. Tuntuu, että 14:n kappaleen sijasta samalla rahalla saa 28 kappaletta, sillä kappaleet ovat pitkiä ja polveilevia. Ja todella monipuolisia. Funkista saatetaan siirtyä tuossa tuokiossa silkkaan soultunnelmointiin ja välillä otetaan rytmitys vaikkapa bossanovasta. Erikoinen, ei mikään ihan helpoimmin lähestyttävä pitkäsoitto. Mutta kun siihen pääsee sisälle, löytää Cody Chesnuttin sielun. Se on iso ja avara.

Ei tämä ehkä toista kertaa soittimessani pyöri – enkä itse asiassa oikein keksi tilannetta missä nämä kappaleet voisi laittaa soimaan – mutta musiikki on laadukasta ja se on äärimmäisen kunnianhimoisesti tuotettu. Siihen Chesnutt jopa melkein kompastuukin. Olen itsekin monessa aiemmassa kritiikissäni arvostellut R&B-musiikkia etenkin suomalaiseen makuun merkityksettömän kuuloiseksi huminaksi…No, tästä nyt ei voi sanoa ainakaan siten. Tässä mennään sitten siihen ääripäähän, jossa levylle tungetaan kaikenlaista kikkailua ja ravistetaan tyylitajuisesti ulos välillä silkalta kakofonialta kuulostava sielukas kokonaisuus. Kelpo levy mutta ei Chesnutt tälläkään kansan syvien rivien sydänten ovia avaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by One Little Indian Records, 2017