STOP THE PRESS!

Niskavuoren nuori emäntä

Niskavuoren nuori emäntä

Loviisa (Maria Pere) ja
Juhani Niskavuori (Mikko Nousiainen) Kuva: Leena Klemelä

Esitys: Pyynikin kesäteatteri Tampere ti 20.6.2017
Teksti: Hella Wuolijoki
Ohjaus ja sovitus: Miika Muranen
Musiikki: Saaga Ensemble
Musiikin sovitus: Joonas Mikkilä
Koreografia: Jenni Nikolajeff
Lavastussuunnittelu: Liisa Ikonen
Pukusuunnittelu: Marjaana Mutanen
Kampausten ja maskien suunnittelu: Johanna Vänttinen
Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri, Jori Tossavainen
Näyttelijät: Mikko Nousiainen, Maria Pere, Elina Keinonen, Olli Riipinen, Petra Karjalainen, Ronja Alatalo, Sari Havas, Puntti Valtonen, Kake Aunesneva
Arvio: 5/5

Tapahtumat sijoittuvat Hämeeseen 1800-luvun loppupuolelle, jolloin kansallisaate oman maan itsenäisyydestä oli voimistumassa. Niskavuoren Juhanista (Nousiainen) on tullut valtiopäivämies, jota kotona odottelee nuori vaimo Loviisa (Pere) sekä muu suvun väki. Mies ei ole kuitenkaan onnellinen, vaan hänellä on myös lapsi piikana toimivan Malviinan (Keinonen) kanssa. Vaikka sukulaiset tietävät Juhanin ”synnin”, niin nuori vaimo ei sitä tiedä, ennen kuin näkee. Kun kerran hänet on naitu taloon, on hänen tehtävänsä vanhan emännän kuoltua pitää Niskavuorta pystyssä, vaikka mikä olisi. Syntyy todellinen kolmiodraama, joka tulee koskettamaan kaikkia niskavuorelaisia.

Monelle nykykatsojalle nämä Hella Wuolijoen Niskavuoren tarinat ovat varmasti yhtä kuin ne kotimaiset elokuvat, joissa Loviisaa esitti Emma Väänänen ja Juhania Tauno Palo. Eli suorastaan pölyttyneitä tarinoita, jotka kaipaisivat tomuttamista. Sitä ohjaaja-sovittaja Miika Muranen on tehnytkin. Tässä yhdistyy hienolla tavalla Wuolijoen dramaattinen ja ehkä hivenen traaginenkin tarina moderniin tulkintatapaan. En tarkoita tietenkään sitä, että asioita olisi lähdetty modernisoimaan, vaan sitä, että tarina välittyy nykykatsojalle mitä mainiomalla tavalla. Yksi syy on musiikin käyttäminen tarinnankerronnassa. Vaikken olekaan Saaga Ensemblen musiikkityylin suurin ystävä, täytyy myöntää, että tässä se toimi todella upeasti. Joonas Mikkilän sovituksina kappaleet todella pääsevät elämään luoden tarinaan yhden aistikkaan tunnetilan lisää. Esimerkiksi Petra Karjalaisen esittämän Hetan tulkitsema Kielikeito on niin voimallinen tulkinta ja voimakas kokemus, että varmasti takimmaisella rivilläkin sen voi tuntea. Musiikkinumerot ovat todella onnistuneita. Ehkä ainoa miinus täytyy antaa äänipuolelle, koska useiden kappaleiden sanoista ei tahtonut hyvällä yrittämiselläkään saada selvää. Tähän pitäisi oikeasti puuttua, koska kuitenkin kyseessä on musikaali ja laulut ovat hyvinkin tärkeässä osassa.

Kiitosta täytyy antaa toimivasta koreografiasta, sillä siinä yhdistyvät hienolla tavalla tanssahtelu vanhassa maalaismaisemassa sekä tyylikäs kansainvälinen musikaalitanssi – tätä jaksaisi katsoa pidempäänkin. Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia. Muranen onnistuu repimään näistä näyttelijöistä sellaisia tunnetasoja, jotka todella koskettavat katsojaa. Varsinkin Pere vahvana, mutta toisaalta myös herkkänä naisena tekee sellaisen roolisuorituksen, että oksat pois. Eihän kolmiodraama olisi kolmio ilman kahta muuta henkilöä: Keinonen hieman ailahtelevaisena Malviinana ja Nousiainen omien sekavien tunteidensa kanssa kamppailevana Juhanina tekevät tässä triangelissa vallan mainiot roolisuoritukset. Kiitos täytyy myös antaa Miika Muraselle. Hän on lähtenyt rohkeasti tomuttamaan pölyjä pois hienosta draamasta ja tehnyt siitä ällistyttävän hienon musikaalin. Kun hänellä ja työryhmällä on ollut käytössään Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo, niin paikoitellen tulee katsojalle tunne, että ollaan katsomassa 360-asteista elokuvaa, kun tapahtumat soljuvat sujuvasti eteenpäin katsomon seuratessa mukana. Tällaista lisää, kiitos!

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net