STOP THE PRESS!

Tähtisumua (Stardust)

tahtisumuaOhjaus: Matthew Vaughn
Käsikirjoitus: Jane Goldman, Matthew Vaughn
Tuotanto: Lorenzo di Bonaventura, Michael Dreyer, Neil Gaiman, Matthew Vaughn
Pääosissa: Charlie Cox, Claire Danes, Michelle Pfeiffer, Robert De Niro
Arvio: 4,5/5

Taru sormusten herrasta -trilogian menestyksen jälkeen monet studiot ovat ryhtyneet työstämään urakalla uusia fantasiaseikkailuelokuvia. Eikä ihme, sillä kiinnostus tämän genren tarinoita kohtaan on lisääntynyt huimasti. Mainittakoon vaikka Harry Potterin menestys, joka on suorastaan käsittämättömän hurja. Englantilaissyntyinen kirjailija ja sarjakuvakäsikirjoittaja Neil Gaiman julkaisi vuonna 1998 romaanin ”Stardust”, josta pari vuotta myöhemmin ilmestyi Charles Vessin kuvittama versio. Romaanin menestyksen myötä elokuvan tekijät innostuivat asiasta, ja muutaman vuoden odottelun jälkeen elokuva on valmis. Ohjaajaksi on palkattu englantilainen Matthew Vaughn, jonka toinen kokoillan elokuvaohjaus kyseessä on.

Nuori Tristan (Charlie Cox) on ihastunut kylän kauneimpaan tyttöön Victoriaan (Sienna Miller), joka tosin on ihastunut aivan toiseen poikaan. Tristan onnistuu saamaan tämän kanssaan samppanjamaistiaisille englannin idylliselle niitylle, jossa he näkevät suuren tähdenlennon. Jotta Tristan voittaa tytön sydämmen itselleen, on hänen noudettava tuo tähti. Hän joutuu ylittämään kotikylän muurin, jonka toisella puolella sijaitsee kielletty maa. Tähteä havittelee myös kuolemaisillaan olevan kuninkaan (Peter O’Toole) neljä elossa olevaa poikaa, ja myös näiden kolme kuollutta veljestä tarvitsevat tähden taistelussaan kruunusta. Ilkeä Lamia-noita (Michelle Pfeiffer) on myös tähden perässä. Hänelle se tarjoaisi ikuisen nuoruuden. Tristan, kuninkaan pojat ja Lamia-noita eivät tiedä, että tuo tähti onkin nuori mystinen tyttö Yvaine (Claire Danes). Kamppailussa kuninkaan poikia ja Lamia-noitaa vastaan Tristan tarvitsee Yvainen lisäksi apua merirosvokapteeni Shakespearelta (Robert De Niro). Matkan aikana myös Tristan alkaa ymmärtämään elämän tärkeintä asiaa, rakkautta.

Joskus tuntuu siltä, että juuri tällaisia romanttisella mausteella maustettuja fantasiaseikkailuja tarvittaisiin enemmän valkokankaalle. Stardust on oiva esimerkki siitä, kuinka hyvin toteutetulla kokonaisuudella voidaan luoda mitä nautittavin elokuvanautinto. Juuri tällaiseen Gaimanin loistelias tarina tarjoaa hyvän pohjan. Sen ovat kääntäneet elokuvan muotoon taidokkaasti toisena käsikirjoittajana toimiva ohjaaja Vaughn ja käsikirjoittaja Jane Goldman. Vaikka Hollywoodin iso studio onkin toiminut rahasampona, niin brittiläisyys on pyritty pitämään tiukasti tarinassa kiinni. Hyvä niin, sillä jos olisi lähdetty täysin amerikkalaiselle varman päälle -linjalle (jota toki mukana on jonkin verran), niin tulos olisi voinut olla suorastaan karmea. Onneksi näin ei ole käynyt ja elokuva pysyy sujuvana alusta loppuun saakka. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita. Varsinkin melko tuntemattoman Charlie Coxin suoritus kömpelöstä Tristanista itsevarmaksi nuoreksi mieheksi on suorastaan loistava. Hänessä on jotain samanlaista lahjakkutta kuten monissa nuorissa näyttelijöissä, kuten Ethan Hawke, yhä tänäkin päivänä on. Elokuvan mehevin rooli on kuitenkin harvakseltaan nykyisin elokuvia tekevä Michelle Pfeiffer. Täytyi oikein miettiä, milloin hän olisi esittänyt elokuvissa pahista, eikä oikeastaan heti päähäni pälkähtänyt. Oli sitten miten tahansa, niin Pfeiffer tekee yhden uransa hienoimmista rooleista. Hänessä on juuri sellaista ilkeää noita-akkaa niin kuin hyvissä saduissa pitää olla. Joka kerta kun hän ilmestyy kuvaan, niin karismaattisuutta on tarjolla koko kuvan verran, varastamatta kuitenkaan showta muilta näyttelijöiltä. Stardust on kuin Grimmin veljesten sadun visuaalinen versio, sillä siinä on juuri hyvän sadun ainekset sekoitettu viihdyttävällä tavalla.

Lisämateriaalia on myös tarjolla. Elokuvan tekemisestä kertova dokumentti ”Good Omens” on varsin mielenkiintoinen, sillä itse Neil Gaiman kertoo, kuinka Tähtisumua -tarina syntyi. Toki muukin osuus dokumentista on kiinnostavaa katseltavaa. Loput onkin sitten tavanomaista matskua: poistettuja ja pilalle menneitä kohtauksia sekä elokuvatraileri. Onneksi dokumentti nosti lisämateriaalin osuudet sentään kelvolliselle tasolle.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Paramount Pictures, 2007

Traileri: