STOP THE PRESS!

Shoot ´em up

shoot_em_UPOhjaus ja käsikirjoitus: Michael Davis
Tuotanto: Rick Benattar, Susan Montford, Don Murphy
Pääosissa: Clive Owen, Paul Giamatti, Monica Bellucci, Greg Bryk
Arvio: 4/5

Shoot ’em Up on tiukkaotteinen toimintapaketti salaperäisestä ”mr. Smithistä”, joka kaupungin synkissä varjoissa hengaillessaan sattuu osumaan paikalle, kun ryhmä raakalaisia jahtaa viimeisillään tiineenä olevaa naista aikeenaan verityö. Salaisuuksin verhottu sankarimme rientää apuun, hoitelee aseukkelit päiviltä ja kätilöi toukan maailmaan mutta ei onnistu pelastamaan mammaa, joka kuolee hänen käsivarsilleen. ”Smithillä” ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä selvittämään, keitä oudot tappajat ovat ja miksi vauvelin henki on niin arvokas, että sitä riistämään kasataan puolenkinsataa miestä tuosta vaan. Avukseen ”Smith” saa vakiohuoransa Donnan, ainoan naisen, johon tämä kylmien kujien kulkija voi luottaa ja jonka hoiviin pikku-ihmisen voi jättää siksi aikaa kun otto-isi paiskoo äijiä parvekkeilta. Juonesta ei ole syytä paljastaa enempää mutta jäljet johtavat aivan kirjaimellisestikin korkealle ja monta tuskan hetkeä sekä raatokasaa myöhemmin tilit tasaantuvat. Vai miten se nyt olikaan…

Wikipediaan voisi laittaa hakusanan ’action-elokuva’- kohdalle huoletta klipin Shoot ´em Upista, sillä näin tiivistä, tiukkatempoista ja selittelemätöntä toimintaa harvoin valkokankailla kohtaa. Tämä elokuva on niin lähellä taidetta kuin tässä genressä voi päästä ja samalla se asettaa räiskintäviihteelle aivan uudet kriteerit. Jos tästä hurjemman lajityyppinsä edustajan vielä joku leipoo niin se menee jo komedian puolelle tai ainakin hurjasti överiksi. Shoot ’em Upin viehätys on siinä, että asiaan mennään heti ja siinä pysytään napakasti koko sopivan mittaisen 90-minuuttisen ajan ja aamen. Ja vaikka väkivallalla mässätään, pitää elokuvan uskomattomuus huolen siitä, että se ei ala ällöttää tahi turruttaa vaan toimintakohtauksissa on ruutia ja räiskettä ja kaikessa kekseliäisyydessään ne pitävät pintansa ihan loppuun asti – katsoja jopa mouruaa lisää! Kaikkein nerokkain ratkaisu on se, että elokuvan alussa ei istuteta, ei selitellä, ei esitellä ketään. Pääpahiksesta ja hänen motiiveistaan tietoa saadaan pikkuhiljaa tipoittain, ”mr. Smithistä” ei oikeastaan saada sitäkään. Itseasiassa ”Smithin” ”nimikin” selviää vasta 20 minuutin katselun jälkeen. Ratkaisu on jännitteen kannalta keskeinen ja todella mainio.

Hassua, mutta Shoot ’em Upissa on nähtävissä etäinen ja löyhä sukulaisuussuhde siihen yhteen herrasmiesagenttiin, joka ajelee Aston Martinilla. Jos Jaska Bond olisi kujalla syntynyt isätön äpärä, joka vodkamartinien sijaan nautiskelisi porkkanoita sänkipartaisena ja alati huolissaan, hän olisi ”mr. Smith”. Tämä kovanaamainen karotiininarkkari heittelee niin tiukkoja onelinereitä ja pudottelee pahiksia niin timmillä onnistumistiheydellä, että pahaa tekee. Olisi todella hienoa nähdä hänen edesottamuksiaan jatkossakin sillä kyseessä on action-elokuvahistorian ehdottomasti yksi ristiriitaisuudessaan mielenkiintoisimpia sankareita. Niin tuskin kuitenkaan käy että jatko-osaa tipahtaa, sillä ”Smith” on hoitanut homman ja katoaa taas yöhön. Se siitä. Tehokasta tappamista siivittää vähintään yhtä tehokas soundtrack, joka nirvanoineen, motörheadeineen ja iggypoppeineen istuu kokonaisuuteen kuin vasiten sävelletty. Mukavasti melskettä tahdittaa myös musta huumori ja suoranainen riehakkuus, joka periaatteessa sopii synkkään yleisfiilikseen kuin hajuvesi lihapullille mutta joka silti toimii kuin tauti. Ja käsikirjoittajan kekseliäisyys panna rosmoja päiviltä on kerrassaan ahmittavan ainutlaatuinen. ”Smith” lyö useat aiemmat nössöt laudalta 6-0.

Hengästyttävän hurjatempoisen Shoot ’em Upin näyttelijätyökin on hyvissä käsissä. Clive Owen on elämänsä vedossa vähäpuheisena mutta kyynisenä ja akrobaattisen tehokkaana tappajana ”Smithinä”. Hänelle tuo oivan vastaparin Paul Giamattin asekauppias ja CIA-profiloijaguru Hertz, joka haluaa pelata isojen poikien peliä isojen poikien panoksin mutta jonka jokainen suoritettu ele huutaa ristiriitaa näiden katteettomien halujen kanssa. Monica Belluccin Donna jää näiden välissä statistiksi mutta hoitaa hommansa. Kokonaisuudessaan elokuvaan on luotu upea mutta vaarallinen katujen maailma, maailma jossa napanuora katkaistaan ampumalla ja aseen liipaisin käy kihlasormuksesta. DVD:llä on normaalit poistokohtausextrat ja pitkänpuoleinen making of-dokkari mutta kiintoisinta ovat Michael Davisin tekemät animaatioversiot elokuvan kuvallisen kerronnan pohjaksi. Uskomaton duuni ollut siinä ukolla mutta kuulemma ihan hauska.

Summa summarum: Juonessa on aukkoja kuin emmental-juustossa ja uskottavuutta on täysi nolla mutta mikään tämä ei haittaa tällä kertaa, sillä Shoot ’em Up on niin kova, että timanttiporalla ei siihen saisi jälkeäkään.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by New Line Cinema, 2007

Traileri: