STOP THE PRESS!

Suklaasydän

Suklaasydän

Kuva: Hanna Kanerva

Esitys: Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri Kaupunginpuistossa to 29.6.2017
Ohjaus: Otto Kanerva

Apulaisohjaus: Osku Valve
Käsikirjoitus: Osku Valve, Otto Kanerva
Musiikin ohjaus ja sovitukset: Antti Vauramo
Orkesteri (osa muusikoista vaihtuu esityksittäin): Kalle Penttilä, Peter Engberg, Jussi Turunen, Marko Karhu, Jukka Mänty-Sorvari, Aku Nyyssönen, Henri Savolainen
Esiintyjät: Annika Eklund, Anna Hanski, Sani, Juhani Laitala, Otto Kanerva
Arvio: 4/5

Tervetuloa 60-luvun viattomalle aikakaudelle ja tanssiravintola Herttuaan! Tämä aiemmin loistokasta kultakautta elänyt ravintola on joutunut velkakierteeseen. Omistaja Tapani (Laitala) yrittää epätoivoisesti pelastaa sitä ja pyrkii kaikin tavoin salaamaan totuuden naisystävältään Leenalta (Hanski). Paikalle saapuu myös omituisen höpöttäjän tyylinen ulosottomies Jouko Raiskio (Kanerva), joka nähtyään ravintolan kauniin Ullan (Eklund) sääret löytää itsestään sisäisen runoilijan ja muuttaa ravintolan viereen. Menossa mukana on myös toinen ravintolan työntekijä Helena (Sani), joka puolestaan käy kaupungissa etsimässä pelastusta ravintolalle, mutta tulee samalla itse henkisesti ’juopuneeksi’.

Valveen ja Kanervan musikaalinen iloittelu perustuu täydellisesti nostalgiselle musiikille ja niitä eteenpäin sujuvasti vievälle tarinalle, joka saa katsojan todella hykertelemään. Huumori on vallatonta ja sopivasti kaksimielistä. Itselleni tulivat heti tyylistä mieleen tuolta ajalta Dean Martin ja Doris Day -elokuvat, joissa pikkutuhmia juttuja oli sekoiteltu dialogiin niin, että katsojan hoksottimet rävähtivät suorastaan naurun purskahduksiin. Kyseessä on siis musiikkikomedia, joten kappalevalinnat ovat hyvin tärkeitä tarinan sujuvuuden kannalta. Tekijät ovat löytäneet juuri sopivat kappaleet, jotka sitten Lahden Kaupunginteatterin kapellimestari Antti Vauramo on sovittanut tyylikkäästi tähän päivään, kuitenkaan perinteistä otetta unohtamatta. Siksi ne kuulostavat tuoreilta, mutta silti niin tutulta. Täytyy rehellisesti sanoa, että Kalle Penttilän johtama orkesteri hoitaa todella sielukkaasti homman ja saundit todella kuulostavat kolmannella penkkirivillä istuneelle erittäin sulokkaan nostalgisilta.

Mitä sitten tulee itse esiintyjiin, niin Kanerva on kasanut ympärilleen toimivan tiimin. Laitela Tapanina on tarinan todellinen moottori, jonka ympärillä sitten kaikki muut hahmot pyörivät. Ennen kaikkea Leenaa esittävä Hanski ja Ullaa esittävä Eklund ovat rooleissaan luontevia ja laulut sopivat heille enemmän kuin nenä päähän. Jos jotain pientä negatiivista pitäisi sanoa, niin se on Sanin suoritus. Hän on upea laulajatar, mutta tässä esityksessä hän jotenkin säästeli ääntään ja siksi tulkinta varsinkin lauluosuuksissa oli pikkaisen vaisua. Kuka sitten onkaan illan hupiveijari? No, sehän on tietysti käsikirjoittaja-ohjaaja Kanerva, joka on kirjoittanut ”itselleen” hauskimmat repliikit ja vitsit. Miehestä kuoriutuu aikamoinen velikultamainen koomikko, joka saa katsomon nauramaan. Ihan pienenä vinkkinä, tässä Suklaasydän-esityksessä tulet näkemään Kanervan sellaisena, millaisena koskaan et ole aiemmin nähnyt ja tuskinpa tulet tämän jälkeen näkemään. Suklaasydän oli suorastaan nautittavaa nostalgista kesäteatteria kaikille aisteille.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net