STOP THE PRESS!

Maameren Tarinat (Gedo senki) – Kahden levyn erikoisjulkaisu

maameren_tarinatOhjaus: Miyazaki Goro
Käsikirjoitus: Miyazaki Goro ja Niwa Keiko
Tuotanto: Studio Ghibli
Pääosissa: Junichi Okada, Aoi Teshima, Yuko Tanaka
Arvio: 4,5/5

Maameren tarinat on ensimmäinen Goro Miyazakin (palkitun animeohjaaja Hayao Miyazakin poika) ohjaama täyspitkä animaatioelokuva. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että kuultuani että Maameren Tarinoita ei ohjaisikaan Hayao Miyzaki itse, olin hieman skeptinen elokuvan onnistumisen suhteen, mutta onneksi Goro Miyazaki ja Studio Ghibli todistivat epäilykseni vääriksi. Käsissäni on nyt Maameren tarinoiden kahden levyn erikoisjulkaisu. Ensimmäinen levy sisältää itse elokuvan ja levy kaksi ekstrameriaalia elokuvan tekemisestä, kuten esimerkiksi tarkemman katsauksen soundtrackin syntyyn, ääninäyttelijöiden työhön ja storyboard version elokuvasta. Ensimmäisen levyn ekstroissa näemme Studio Ghiblin elokuvien trailereita.

Maameren tarinat perustuvat Ursula Le Guinin samannimiseen fantasiaquadrilogiaan, tarkemmin ottaen viimeiseen kahteen kirjaan (Kaukaisin ranta ja Tehanu: Maameren tarinoiden päätösosa). Tämä fantasiasaaga kuuluu kieltämättä genrensä klassikoihin, Tolkienin Sormusten herran rinnalle. Hayao Miyazaki olisi halunnut tehdä siitä animeversion jo ennen Nausicaa of the Valley of the windin ohjaamista 1984, mutta tuolloin Ursula Le Guin kieltäytyi myöntämästä oikeuksia Maameren tarinoihin. Vasta nähtyään studio Ghiblin ”Kissojen valtakunnan” Ursula Le Guin vakuuttui, että Hayao Miyazaki, jos kukaan, on se henkilö joka kykenee siirtämään hänen visionsa valkokankaalle. Tosin tämäkään ei ihan toteutunut, koska vanhempi Miyazaki oli tuolloin kiinni toisessa projektissa ”Liikkuvassa linnassa (Howls moving castle)”, joten projekti päätyi Goro Miyazakille ohjattavaksi. Elokuvan nähtyäni täytyy sanoa, että poika on perinyt isänsä ohjaajan taidot.

Tarina alkaa, kun laiva merellä joutuu myrskyn runtelemaksi vain todistaakseen kahden lohikäärmeen välistä taistelua. Asiaa ei yhtään helpota se, että aluksen säänmanaaja tuntuu unohtaneen sanat joilla hallitaan tuulta ja aaltoja. Toisaalla kuningas ja hänen neuvonantajansa ihmettelevät mystistä kulkutautia, joka kaataa niin karjaa kuin ihmisiäkin tuhatmäärin ympäri Maamerta ja vie noidilta ja velhoilta heidän voimansa. Estääkseen suuremman paniikin kuningas lähettää kaikki liikenevät parantajat etsimään lääkettä tälle mystiselle taudille. Tässä kohtaa kuvaan astuu Ged, tai siis arkkivelho Varpushaukka, Roken velhokoulun herra ja maameren mahtavin velho, sekä menneisyyttään pakeneva Enladin prinssi Arren (Varpushaukan pelastettua hänet nälkäiseltä susilaumalta). Tästä kaksikon matka jatkuu Hortin kaupunkiin, jossa maameren ongelmien syyt alkavat hieman selvitä, maailman tasapaino on järkkynyt. Tämä taasen johtaa rappioon, joka näkyy niin kaupungin nopeutuvassa raunioitumisessa kuin myös orjakaupan lisääntymisenä. Puhumattakaan Hazian (paikallinen huume hazia-juuri) leviämisenä – rappiota on monenlaista. Tässä vaiheessa tarinaa esitellään loput tarinan henkilöistä; Tenar, entinen Atuanin holvihautojen papitar ja hänen ottolapsensa Therru, sekä noita/velho Cob (Kumo ääniraidalla eli Pilvi?) ja hänen alaisensa orjakauppias Usagi (Jänis? No joo tämä käännös olisi voinut aiheuttaa pienen uskottavuusongelman orjakauppialle), jonka kohdalla on mainittava, että on mukavaa nähdä vaihteeksi pahis, joka toimii niin koomisena kevennyksenä (ja näyttää epäilyttävästi Nausicaa mangan/animen Kurotowalta? Paha velipuoli…), mutta sen enempää juonesta kertomatta. Tiedossa on lähes kaksituntinen fantasiaeepos, joka ei jätä kylmäksi ketään, joka pitää joko Studio Ghiblin tai Ursula Le Guinin teoksista.

Maameren tarinoiden teknisestä puolesta sen verran, että elokuvan visuaalinen ulkoasu ei ehkä ole niin häikäisevä kuin esimerkiksi ”Henkien kätkemässä” tai ”Liikkuvassa linnassa”. Se on ehkä enemmänkin Goro Miyazakin kunnianosoitus isänsä varhaisemmille elokuville kuten ”Nausicaa” tai ”Laputa Castle in the sky”. Mutta visuaalinen retrohenkisyys jotenkin istuu tähän elokuvaan täydellisesti.

Äänimaailmaltaan dvd-julkaisu on erittäin onnistunut ja sisältää japaninkielisen Dolby digital 5.1 kuin myös kaksikanavaisen stereo ääniraidankin. Tekstitykset löytyvät suomeksi, ruotsiksi norjaksi ja tanskaksi.

Mika Peltola for smackthejack

photos copyright by Studio Ghibli 2006