STOP THE PRESS!

Morbid Evils – Deceases

Morbid Evils - Deceases Tuotanto: Keijo Niinimaa
1. Murder 2. Dead Weight 3. Evaporate 4. Tumour 5. Death Breath 6. Abacinated
Arvio: 3 / 5

Turun suunnasta tulee tanakkaa doom-death-metallia. Kuusi uutta biisiä läjään laittanut Morbil Elvis…korjaan Evils on vanhan Rotten Sund- konkarin Keijo Niinimaan viritys ja tämä Deceases taitaa olla yhtyeen kolmas levy, mikäli nyt oikein hyvin hajanaisen informaation perusteella räknäilin. No, hevimiehet eivät paljon itsestään pidä melua, melu säästettäköön levyn raidoille.

Hidasta on murina. Nyt ei kauheasti kaahata. Maailmanlopun tunnelmissahan tässä edetään, perkele. Isoin ongelma tässä on se, että kappaleita ei erota toisistaan kirveelläkään. Ainoastaan kuuntelukoneeni luonnostaan luoma pieni tauko auttaa ymmärtämään, että ai se vaihtuikin jo. Joka ainut biisi paahdetaan läpi synkästi julmistelemalla, yhtye taustalla angstaa soundillisesti ihan hitokseen ja Keijo-setä karjuu naama punaisena. Puolivälissä levyä tajusin, että soittimen asetus on vahingossa 1,2-kertaa liian nopea – no jo minä ajattelinkin!

Varmaan nyt tuli selväksi, että mä olen ihan väärä ihminen tajuamaan tästä yhtään mitään. Huudot kuulostavat uljaalta mutta ah, niin tasapaksuilta. Tulkinnallisia nyansseja on turha etsiä. Orkestraatio on hulppean tehokasta ja niin raskasta, että leuka painuu näppäimistölle tätä kirjoitelmaa laatiessa. Puolivälissä levyä – eikä tässä ole herra paratkoon kuin 6 kappaletta – tekee hetkeksi mieli mennä huoneen kaukaisimpaan nurkkaan hieman viiltelemään itseään ja miettimään maailmaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Se on kuulijan silmässä.

Duoda duoda. Niin. Musiikillisesti tämä on itsensä toiston suurta juhlaa ja siinä kontekstissa aivan passelisti asiansa ajavaa infernaalista möykkää. Kukaan ei varmaan Morbid Evilsin levyä soittimeen tukiessaan oletakaan saavan iloista funk-rytmiä jalkansa alle potkimaan. Sanoistahan mä en mitään selvää saakaan, koska olen nyypiö. Kuulemma kantaa otetaan maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tai jotain. Tekisi mieli todeta, että joissain vastakkainasettelussa hyvin paradoksaalisesti tämän musiikin ylimmät ystävät halveksuvat vaikkapa hiphoppia yksitotiseksi ja melodiattomaksi jumputukseksi mutta enpä totea.

Morbid Evils on. Sen kuuluu olla. Tämä on täyttä tuhoa. Tätä ei pidä kuunnella hiljaa. Kuuloluuni ovat murskana. Jos tämä tulee lähipizzeriaani keikalle, varmasti menen paikalle havaijipaidassani ja puen vielä löysimmät tuulihousunikin jalkaan. Odotan jo hevimerkki tanassa tässä näin. Tulkaa ja tappakaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Svart Records, 2017