STOP THE PRESS!

Dave Lindholm & Otto Donner – Pieni ja hento ote

dave_lindholm_otto_donnerArvio: 4/5

Ralf-Henrik Lindholmin ja Henrik Otto Donnerin yllättävänkuuloinen yhteistyö on kestänyt jo alun neljättäkymmentä vuotta. Koko aikaa ukot eivät ole nyhjänneet kylki kyljessä vaan tehneet välillä vuosikymmenienkin ajan omia juttujaan ja palanneet sitten taas työstämään yhdessä. Lindholmin, Donnerin ja jousisekstetin viimevuotinen konserttisalikiertue oli menestys ja siitä on nyt julkaistu Savoy-teatterissa 14.11. esitetyn konsertin DVD-tallenne.

Dave on Dave, niinhän se on. Alkuun on pienehkö pettymyskin, että lavalla ei oikein tunnu tapahtuvan mitään, kärsimätön katsoja haluaisi paikalle 100-henkisen tanssiryhmän, puhuvan norsun, hiilihappojäätä, välkkyviä valoja ja moottorisahoja. Mutta eihän se niin mene. Dave ei ole mikään Danny. DVD koostuu kahdesta osasta, ensin 45-minuuttisesta Daven akustisesta soolosta ja sitten tunnin mittaisesta jousikuusikko-osuudesta. Ja niin, juuri tämän akustisen mies, palli ja kitara- osion alkaessa pälyilee hermostuneena, että eikö siellä tapahdu mitään. No ei. Dave nimittäin vie mukanaan hetkessä ihan vaan istuen ja kuusikielistä taitavasti näpelöiden. Välispiikit ovat davemaiseen tapaan rönsyilevän hellyttäviä mutta homma toimii just eikä melkein kestonsa ajan. Aivan lopussa, englanninkielisten kappaleiden aikana, tunnelma hieman ehtii lakastua, kuin merkkinä suuresta odotuksesta, siitä tiedosta, että kohta lavalle tulee Donner tyttöineen ja soundi kasvaa sfääreihin.

DVD:n jälkimmäiselläkään puoliskolla ei juuri uskallusta vaativia koreografioita nähdä vaan Donner kapellimestaroi yhtyettä, viulu- ja sello-osasto on keskellä ja lavan vasemmalla reunalla seisoo Dave kitaroineen. Siinä kaikki. Koko tunnin ajan. Välillä Dave ujosti vilkaisee lierihattunsa alta yleisöä mutta on muuten vähemmän puheliaalla tuulella kuin akustisessa setissä. Hän antaakin viulujen puhua puolestaan ja viedä mukanaan. Niin ne vievätkin. Sovitukset eivät sinällään ole keskenään kovin erikuuloisia mutta variaatioita löytyy kuitenkin tarpeeksi, jotta kappalemateriaali liitää nousukiidossa kohti huipennusta, DVD:n nimikappaletta ja itseoikeutettua päätösnumeroa. Siinä välissä kuullaan muun muassa uusi, ennenesittämätön kappale Joo Oon Sokee, joka nouseekin yllättäen yhdeksi huippuhetkistä. Tupakka, Viina ja Villit Naiset kulkee komeasti ja erottuu edukseen jo pelkällä temmollaan.

Vaikka Daven tyyli ja musiikki varmasti jakaa mielipiteitä ja hänen tapansa ’ylitavuttaa’ kappaleitaan tekstillisesti on vähintäänkin persoonallinen, niin kyllähän se niin on, että musiikillisesti tämä homma toimii kuin junan vessa. Sen sijaan teknisesti otti ensinnäkin silmään, että kameratyöskentely ei ihan koko ajan ollut mallillaan vaan esimerkiksi softia kuvaa tuli aika paljon; tuskin ihan koko ajan se lie tyylikeinokaan. Toisekseen otti korvaan ajoittainen, tosin hyvin hienoinen, äänityksen epäpuhtaus tai vuotaminen. Etenkin viulujen näppäilykohdissa olin aistivinani feelua. Vai pitäisikö puhdistaa silmät ja töllön kajarit…

Edellisiä pilkunviilauksia isommin häiritsee se, että yleisö ei eksy vahingossakaan kuviin missään vaiheessa, vaan sen rooli jää vain aplodien ja pienten välihörähdysten antajaksi. Tunnelman luomiseksi olisi ollut kiva nähdä konserttisalia myös laajemmalti kuin lavan osalta. Nythän koko teatteri olisi voinut olla typötyhjä, taputukset editoitu tehoste-CD:ltä ja koko hommassa kyseessä harjoittelu. No, sen verran hyvä vire esiintyjillä on päällä, että niin ei sentään liene mutta kuitenkin sääli. Toteutus on ohjauksellisesti melko yksinkertainen, ainoat tekniset kommervenkit ja sitä myöten ainoat liikkuvat asiat lavalla ovat valot, jotka vaihtelevat väriä. Toisaalta, kun biisimateriaali toimii niin se toimii. DVD:stä on vielä mainittava parikymmentäminuuttinen haastattelupätkä, jossa Otto Donnerin osuus on leikattu valitettavan kapoisaksi mutta jossa Dave osoittaa olevansa sympaattinen konkari, jonka vaatimattomuus ei mitä ilmeisimmin ole kikkailua vaan ihan ehtaa. Lavalla mies tuntuu ajoittain jopa äksyltä ja aralta mutta kyllähän kyseessä taitaa olla sydämellinen mutta ujonpuoleinen mestarismies.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision & ProVisual, 2008