STOP THE PRESS!

Alice Cooper – Paranormal

Alice Cooper - ParanormalTuotanto: Bob Ezrin
1. Paranormal 2. Dead Flies 3. Fireball 4. Paranoiac Personality 5. Fallen In Love 6. Dynamite Road 7. Private Public Breakdown 8. Holy Water 9. Rats 10. The Sound Of A 11. Genuine American Girl 12. You And All Your Friends 13. No More Mr. Nice Guy (live) 14. Under My Wheels (live) 15. Billion Dollar Babies (live) 16. Feed My Frankenstein (live) 17. Only Women Bleed (live) 18. School’s Out (live)
Arvio: 3,5/5

En nyt välttämättä ajatellut Alice Cooperin enää tekevän levyjä mutta väärässäpä olin. Helmikuussa plakkariin tulee 70 vuotta ja näin juhlaetkoiksi Vincent Furnier pukkaa ulos ensimmäisen levynsä kuuteen vuoteen. Mikäs on pukatessa kun homma yhä toimii.

Levy alkaa heti täydellä tykityksellä. Nimikkobiisi Paranormal on tunnelmaltaan hieno yhdistelmä tiukkaa rokkiriffiä ja hempeää melodiointia. Cooper laulaa siinä kovin hauraasti – siksikö, ettei ääni enää kestä? Katin kontit. Heti seuraavassa Dead Flies- rynkytyksessä palataan perusasioiden äärelle ja siitäpä sitten oikeastaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jatketaankin levyn loppuun asti Cooperille tutulla melodisella tukkahevilinjalla. Kappaleissa on paljon pieniä nyansseja ja hyviä ideoita lähes loputtomiin. Pyörää ei silti keksitä uudelleen ja kukapa sitä olettikaan. Alice tekee juuri sitä, mitä on tottunut tekemään jo vuodesta nakki ja kirves.

Alicen taustalla möyryävä yhtye osoittaa monessa kohtaa kekseliäisyytensä – ja miksi ihmeessä ei osoittaisi, sillä kuulkaapas tätä: Levyllä vierailee sellaisia pikkunimiä kuin Larry Mullen, Billy Gibbons ja Roger Glover! Esimerkiksi Paranoiac Personalityssa soivat laulustemmat ja muutama hauska ylämelodia tekevät keskitemmolla etenevästä kappaleesta yhden levyn huippuhetkistä. Levy on siinä mielessä tasainen, että mitään laaksoja ja notkelmia ei tule vastaan. Paahto on hyvin mietityn tuntuista ja Cooperin kynä ihan kelpo iskussa – joskaan ei nyt ihan kaikki kappaleet ihan klassikoita toki ole. Mies on toiminut myös ylimpänä laadunvalvonta-auktoriteettina vastatessaan siitä, että kokonaisuus on linjakas jatkumo Lissun aiemman tuotannon kanssa.

Levyn lopussa on kasa livenä vedettyjä klassikoita menneiltä vuosilta, mikä tuo lisää tehoa pakettiin. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että sahauksesta vastaa the one and original Alice Cooper- taustabändi. Eiväthän ne maata kaada nekään mutta antavat hyvää kuvaa tämän kansaneläkeläishevarin nykylivekunnosta, jolle voidaan antaa kiitettävä plus. Livevedot ainakin takaavat, että levyllä on vastinetta rahalle – kokonaiskappalemäärä on 18. Aika iso osa kappaleista on lyhyehköjä rypistyksiä ja sellaisinaan ihan oivia genrensä edustajia.

Oikeastaanhan tämän arvosteleminen on ihan turhaa. Kaikki tuntevat tyypin ja tietävät mitä odottaa. Kenenkään ostopäätökseen ei vaikuta tippaakaan se, mitä joku muu tästä sanoo. Alicesta joko pitää tai ei. Poisonin kaltaista crossover-hittiä on turha odotella mutta kun levy on täynnä tiukkaa hard rock- junnausta ja kivoja kappaleita niin silloin se on.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Ear Music, 2017