STOP THE PRESS!

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta – Kasari-kiertue

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta - Kasari-kiertueEsitys: Tampere-talo su 20.8.2017
Kappaleet: Rebell Yell, Saving All My Love for You, Self Control, Girls Just Want to Have Fun, Walking on Sunshine, Careless Whisper, Africa, Billie Jean, All Around the World, Kasari Super Mix (mm. Take on Me, Wake Me Before You Go Go), Anyplace, Anywhere, Anytime, Stop, Material Girl, Heaven is a Place on Earth, I Want to Know What Love is, The Riddle, The Look of Love, Died in Your Arms Tonight, The Best, Number of the Beast ja Still Loving You. Encore: You’re the Voice ja Jump
Solistit: Jalmari Hakaniemi, Hanna Bergström, Klaara Koivunen, Heidi Seppälä, Milla Ylönen, Ilari Kaipainen, Ilkka Olkku, Samuli Hannula, Aapo Vuori, Reeta Saranpää, Timo Kotipelto
Arvio: 4,5/5

Kun Puolustusvoimien varusmiessoittokunta lähtee rundille, niin se todellakin lähtee niin sanotusti soitellen sotaan. Tämä pitää paikkansa, sillä kyseessä on sen hetkisen kokoonpanon ”sotaharjoitus” eli kiertue vedetään tiukalla aikataululla omin voimin. Kaikki valot, äänisysteemit ja roudaukset hoidetaan omalla ryhmällä ilman ulkopuolisten apua. Siihen vielä kun lisätään 70-hengen orkesteri kunnon big band -tyyliin, niin mistään pienestä jutusta ei ole kyse. Jo heti konsertin aluksi kuultu Billy Idolin hitti Rebel Yell osoitti, että nyt ollaan todella asian ytimessä. Vaikka soittokunta onkin pukeutunut luonnollisesti armeijan asuihin, niin asenne on täyttä rokkia. Tätä kappaletta ei ole tällaisena aiemmin kuultu. Sen verran taidokkaasti Idolia oli sovitettu, että jopa haitariakin kuullaan kappaleen aikana. Vaikka suurin osa ensimmäisen puoliskon kappaleiden sovituksista ovat yllättävänkin sovinaisia, niin useita upeitakin tulkintoja kuullaan. Varsinkin Bergströmin Saving All My Love for You, Koivusen Self Control , Ylösen Walking on Sunshine ja Hannulan Africa saivat ainakin allekirjoittaneen todella liikkumaan musiikillisella aikakoneella edes takaisin. Heikoin lenkki oli Vuoren esittämä Michael Jackson -hitti Billie Jean. Laulaessaan hän yritti heittää jacksonmaisia ”kiekaisu-nielaisuja”, jotka olivat edesmenneelle artistille ominaisia. Valitettavasti nämä eivät oikein onnistu Vuorelta, vaan aiheuttavat pientä vaivaantumista. Onneksi juontajana toiminut nuori mies heitti muutaman jacksonmaisen tanssiaskeleen, niin se lievensi pienoista pettymistä. Ensimmäisen setin lopussa kuultu kasari-mix oli suorastaan räjäyttävä paketti ennen kuin yleisö virtasi väliajalle.

Toinen puoliaika aloitettiin saksalaisen Nenan 80-luvun hitin englanninkielisellä versiolla Anyplace, Anywhere, Anytime, jonka komeasti duetoivat Koivunen ja Ylönen. Tämä setti koostuu pääosin rauhallisemmasta popista, kuten Stop, I Want to Know What Love Is tai The Look of Love. Alkupuolen erikoisuutena on Saranpään tulkitsema Madonna-hitti Material Girl, joka on sovitettu big band-tyyliseksi jatsahtavaksi esitykseksi. Kappaleen alkuun kuullaan ihan pikkaisen vanhaa Marilyn Monroen tulkitsemaa hittiä Diamonds Are a Girl’s Best Friend, luoden kappaleeseen Moulin Rouge -elokuvasta tuttua tunnelmaa. Mielenkiintoinen sovitus, mutta jotenkin kokonaisuuteen nähden hieman irrallinen esitys, vaikka tulkinta onkin erinomainen. Seppälä puolestaan tulkitsee niin taidokkaasti Belinda Carlislen hitin Heaven is a Place on Earth, että jopa alkuperäinen versio on suorastaan hukkumassa kuuntelijan päästä. Kaipaisen esittämä Died in Your Arms Tonight ja Bergströmin tulkitsema The Best ovat erinomaista lämmittelyä loppusuoralle, joka on tanakampaa musisointia. Lavalle astelee Stratovarius-yhtyeen keulakuva Timo Kotipelto, joka pistää oikein kunnolla Tampere-talon raikaamaan. Luvassa on Iron Maidenin klassikko Number of the Beast ja sitten herkistelyä Scorpionsin lähes puhkisoitetulla balladilla Still Loving You, joka Kotipellon ja varusmiessoittokunnan käsittelyssä sai hieman kirkkaammat saundit aikaiseksi. Encorena tarjoiltiin yleisön laulattamista varten australialaisen John Farnhamin hittiä You’re the Voice ja lopulta hypytettiin Van Halenin Jumpin tahdissa.

Parasta konsertissa oli se, että keikka hoidettiin hyvin tarkasti muttei tunteettomasti. Esimerkiksi kitaristit pääsivät kunnolla revittelemään ja orkesteri svengasi mukana aina kun se oli kappaleen aikana mahdollista. Muutenkin kokonaisuuteen oli panostettu niin, että porukka todella viihtyi. Nekin, jotka eivät välttämättä tienneet mihin konserttiin olivat tulleet. Väliajalla huomasi muutamia ihmisiä, jotka ilmiselvästi eivät olleet varautuneet siihen, että nyt oikein biletetään. Tämä konsertti osoittaa, että Suomen Puolustusvoimat aidosti panostaa myös musiikilliseen puoleen. Samalla näin hyvä meininki ja tyyli on erinomaista PR:ää sekä näille nuorille muusikoille että Puolustusvoimille. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitähän varusmiessoittokunta kehittää seuraavaksi ohjelmistoksi. Jotain hyvää voi tämän perusteella odottaa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net