STOP THE PRESS!

Petteri Sariola – Resolution

Tuotanto: King records
1. The Clockwork 2. Projector (When She’s Around) 3. Good Friend 4. Poor Boy 5. San Francisco Drive 6. I Sing Mmm 7. Freedom Rag 8. Golden Rule 9. Walking Through the Ruins of Doubt 10. Howling at the Moon 11. How to Catch a Ghost
Arvio: 3,5/5

32-vuotias suuren muusikkosuvun vesa Petteri Sariola on omintakeisimpia suomalaisia kepittäjiä. Hänen musiikissaan ei revitellä tai runnota isosti vaan taituruutta esitellään pienieleisemmin. Musiikki onkin oivaa taustakangasta ties mille puuhastelulle.

Vähän ristiriitainen olo tästä jää. Kovasti tätä on hehkutettu ja toki tavallaan ihan syystä. Soittajana Sariola tekee itse kitarallaan ällistyttävästi kaiken ja enemmänkin – pääni räjähtää pieniksi kappaleiksi jo pelkästä ajatuksesta, joten ei mennä siihen sen enempää. Todetaan vaan toki miehen skittatyöskentelyn olevan kaiken ylistyksen arvoista. Tuohon ei ihan kansanopiston puolen vuoden soittokurssin jälkeen kyetä.

Ei biiseissä itsessäänkään sinällään mitään vikaa ole mutta pikkuisen samaa latua ne tuppaavat ikävä kyllä tallustamaan. Hommasta jää vähän se tuntu, että soitin edellä tässä mennään eikä kappalemateriaalin viimeistelyyn ole oikein riittänyt energiaa. Yksittäiset kappaleet hukkuvat välillä yhdentekeväisyyden suohon, mikä on sympaattisen ja virtuoosimaisen esillepanon rinnalla vähän surkeaa. Ei pidä käsittää väärin – toki kappaleissa on paljon imua ja monelle vähemmän musikismia hengittävälle kaikki näistä olisivat lottovoittajia. Sariola on kuitenkin sen sortin seppä, että häneltä odottaa melodioissaankin jotain veretseisauttavaa. Ihan sitä ei aina tule.

Tämä nyt ei tietenkään sulje pois sitä faktaa, että levyllä on reippaalla kädellä nautittavaa jujuilua. Yksittäisistä kappaleista parhaiten melkeinpä toimivat pelkät instrumentaalit, asia lienee sattumaa, sillä ei Sariola vokalistinakaan kehno ole. Ehkä hänen sormiensa herkkyys vaan tulee paremmin oikeuksiinsa, kun soitantaan saa tutustua ilman päällä olevaa lauluraitaa. Tosin onhan esim. Howling at the Moon nyt ihan silkkaa nektaria. Varsinaisia täyteraitoja nyt ei voi sanoa olevan mukana mutta kyllähän muutama menee korvien läpi sen isompia jälkiä sinne väliin jättämäti. Olen yhden keikan mieheltä nähnyt ja ongelma oli vähän sama – esiintyminen oli erittäin miellyttävää ja huippuhetket verrattomia mutta väliin tunnelma hieman notkahti käsinkosketeltavan herpaannuttavasti.

Petteri Sariola on vientituote. Tästä kamasta ollaan kiinnostuneita maailman äärissä saakka ja se on enemmän kuin oikein. Jos mies osaa, hän osaa ja piste. Sen asian äärellä on turha sen enempää tuhista.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by King records, 2017