STOP THE PRESS!

Sata vuotta sitten: Tasa-arvo etenee varmoin askelin – Neiti Planting pääsi pakkahuoneelle

Kuva: Aili Plantingin passikuva. Museoviraston kuvakokoelmat

Kuva: Aili Plantingin passikuva.
Museoviraston kuvakokoelmat

Pitkän uran Tullissa tehnyt Aili Planting oli ensimmäisiä tullitarkastajan vaativaan tehtävään edenneitä naisia.

13. elokuuta 1917 Helsingin tullikamari ehdotti Tullihallitukselle, että kesäapulaiset, ylimääräiset kamarikirjurit Herbert Rafael Hintze ja Aili Sofia Planting jatkaisivat ylimääräisinä konttorikirjureina syyskuun alusta vuoden loppuun.

Kustannukset Helsingin tullikamari esitti otettavaksi apulaisten palkkaamiseen saaduista määrärahoista. Hintze saisi 225 ja Planting 200 markkaa. Hintze haluttiin Sörnäisten tullivartiolle, jossa palvellut kamarikirjuri oli siirtynyt Tullihallitukseen. Plantingin tehtävänä oli työskennellä ”tarpeen mukaan” sekä tullikamarissa että pakkahuoneella. Tuolloin tavarat tullattiin kaupunkien pakkahuoneilla.

Tullihallitus hyväksyi ehdotuksen 21. elokuuta 1917. Se määräsi kamarikirjuri Hintzen 225 markan kuukausipalkan otettavaksi kolmen pakkahuonekirjurin palkkaamiseen saaduista määrärahoista. Neidiksi kutsutun Plantingin palkka samasta tehtävästä oli hieman pienempi. Syynä ilmeisesti oli se, että se otettiin Venäjältä tuotavien tavaroiden tilastointiin myönnetyistä lisämäärärahoista. Pienempi palkkaus ei siis välttämättä johtunut yksinomaan siitä, että hän oli nainen, vaan siitä, että apulaisten palkkaamiseen annettuja määrärahoja haluttiin säästää.

Ylioppilastutkinnon ja alemman hallintotutkinnon suorittanut Aili Planting oli tullut tullilaitokseen tilapäiseksi puhtaaksikirjoittajaksi vuonna 1916. Vuonna 1918 hän siirtyi Tullista ulkoministeriön palvelukseen, Pariisin suurlähetystöön ja sitten Geneven edustustoon. Vuonna 1923 hän palasi takaisin Tulliin ja kohosi pian tilapäiseksi ylipäällysmieheksi ja tilapäiseksi tullitarkastajaksi. Tullitarkastajan pesti vakinaistettiin viimein 1930-luvulla. Aili Plantingia pidettiin yleisesti yhtenä ensimmäisistä naispuolisista tullitarkastajista, vaikka heitä oli eräitä muitakin. Entisajan tullauksessa tehtävä oli keskeinen, sillä tarkastaja määritteli tavaran laadun ja siten tullien määrän.

Planting jäi eläkkeelle 63-vuotiaana vuonna 1952. Ammattilehti kirjoitti tuolloin, kuinka hän oli ”todistanut, että nainen voi menestyksekkäästi kohota jopa tullitarkastajan vaativiin tehtäviin”. Myös Herbert Hintzen tarkastajaurasta tuli verrattain pitkä.

Lähteet: Helsingin tullikamarin ja Tullihallituksen kirjeet 1917 (Kansallisarkisto), Tullilehti 1952