STOP THE PRESS!

Charlie Wilsonin sota (Charlie Wilson’s War)

charlie_wilsonin_sotaOhjaus: Mike Nichols
Käsikirjoitus: George Crilen romaanin pohjalta Aaron Sorkin
Tuotanto: Gary Goetzman, Tom Hanks
Pääosissa: Tom Hanks, Philip Seymour Hoffman, Julia Roberts, Amy Adams, Om Puri
Arvio: 4/5

Charlie Wilsonin Sota on 77-vuotiaan Mike Nicholsin arviolta miljoonas ohjaustyö ja se jatkaa samaa laatua kuin vaikkapa jo 80-luvulla nähty herran hengentyö Working Girl tai lukuisat muut Nichols-hitit. CWS on tositarina texasilaisesta kongressiedustajasta, jota kiinnostaa juhliminen, tissit ja martini enemmän kuin tylsien nappien painelu, paitsi tietenkään silloin kun kyseessä on uudelleenvalinta. Miehen suurimmaksi ansioksi luetaankin viisi kertaa uudelleenvalituksi tuleminen. Kun suuri ja mahtava mesenaattitäti kuitenkin usuttaa tätä riviparlamentaarikkoa kiinnostumaan Afganistanin ja Neuvostoliiton välisestä konfliktista, joutuu Wilson yhtäkkiä keskelle sotaleirin kärsimysnäytelmää ja sitä kautta isojen herrojen peliin kylmän sodan kiihkeimpiin taistoihin. Wilson tekee pieniä ihmeitä ja saa kuin saakin avustajiensa ja ankaran lobbauksen saattelemana taiston taukoamaan ja ’Neukkulan’ vetäytymään Kabulista mutta jälkihoito jää suorittamatta. Ilmankos siellä tapellaan tänäkin päivänä ja keitäs vastaan?

Charlie Wilsonin Sota on äärimmäisen poliittinen mutta, yllättävää kyllä, silti pinnaltaan viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. On myönnettävä, että tavalliselle peruskatsojalle hilseen ylittävää yhteisten asioiden hoitamista ja siihen liittyvää jahkailua on ajoittain aivan liikaa. Silti kaiken poliittisen mambojambonkin alta kuoriutuu erinomaisesti rakennettu filmi, jossa kohtaukset ovat mahdollisimman vahvoja mutteivat millään muotoa tappavan vakavia. Elokuvan yksi vahvuus onkin, että pitkän, sinällään kiinnostavan ja faktoihin perustuvan, poliittisen jargonin jälkeen matto vedetään alta, kun roolihahmo nasauttaa oikeasti hupaisan one-linerin. Ei tämä komedia silti ole, komediallisia aineksia sisältävä poliittinen draama pikemminkin.

Komediasta vastaavat lähinnä tosihenkilöihin perustuvat hahmot, joita esittämään on saatu ilmiömäinen sakki. Philip Seymour Hoffman on, kuinka ollakaan, jälleen aivan käsittämättömän hyvä Keke Rosbergin näköisenä suorapuheisena CIA-vakoojana Gust Avrakotosina. Myös Tom Hanks on vetreässä vedossa. Maneeriton konkari tekee pitkästä aikaa todella hyvän suorituksen pääroolissa ja näyttää, että kuuluu edelleenkin Hollywood-starojen ehdottomaan kärkikaartiin, mikäli sitä nyt joku on ehtinyt jossain vaiheessa epäillä. Muutkin roolit Julia Robertsin häikäilemätöntä kaunotarta ja Ned Beattyn veteraanikuvernööriä myöten ovat loistavissa käsissä. Elokuvaa on vaikeasta aiheesta huolimatta helppo katsoa, kun näyttelijöiden uskottavuudesta ei tule hetkenkään epäilystä.

Nichols ohjaa loistavasti. Vaikka siis silloin tällöin vaikeasti samaistuttavat aiheet valtaavat liikaa alaa, on kokonaisuus silti koko ajan enemmän kuin handussa. Tämä ’vanhus’ totisesti tuntuu tietävän mitä tekee, se näkyy joka sekunnissa ja kuvallisessa ratkaisussa. Mahtipontinen mutta johdonmukainen tapa viedä tarinaa eteenpäin sopii tähän pohjimmiltaan kauniiseen kertomukseen kuin valettu. Suomalaista katsojaa saattaa nyppiä amerikkalainen asetelmallisuus mutta kun kommunistit on tässä lahdattu, ei taivas avaudukaan. Tämä toimii samalla historiankertauksena ja siten peilinä nykypäivän lähi-Idän tapahtumille. Elokuvan loppu tulee vastaan nopeasti ja lopun tyhjyydellä ei jäädä mässäilemään, tämä on Nicholsilta niin nerokas ratkaisu, että tekisi mieli kätellä miestä. Hanksin yksi katse oikeastaan riittää kertomaan kaiken 17 vuodesta, joka kuitataan alleviivauksen vuoksi vielä tarkentavalla loppusitaatilla.

Ei tätä ihan kaikille elokuvankatsojille voi suositella hieman hankalan sisältönsä takia, kyllähän jenkit tästä enemmän selvästi irti saavat. Mutta suomalaisillapa on ihan oma tasonsa elokuvassa: Gust Avrakotos on lähdössä vakoojaksi Helsinkiin ennen kuin siirto kariutuu riitoihin! Näin pieni NL-kainaloisemme vedetään myös karusti keskelle kylmää sotaa, mitähän mahtavat aikalaispoliitikkomme ajatella tästä, netin mukaan aivan oikeasta, historiantulkinnasta…?

Extrat antavat odottaa paljon mutta eipä making of tai lyhyehkö oikean Charlie Wilsonin tarina haastatteluineen paljoa anna. Ihan kiintoisia, miksei.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Pictures, 2007

Traileri: